Lastenhoitajan elämä on niukkaa hyvinvointivaltiossa

kuvat Jani Leinosen Kiasma-näyttelystä

Me köyhät duunarit olemme lähellä tilannetta, jossa pitää alkaa harkita rikkaiden syömistä. Ruokaan ei enää ole varaa maassa, jossa leipäkin maksaa 4-5 euroa.

Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Miten hyvinvointivaltio Suomesta tuli vain hyväosaisten paratiisi, jossa toimitusjohtajat nostavat miljoonien eurojen bonuksia, bonuksia, jotka on revitty suoraan duunareiden selkänahasta?

Omasta mielestäni tähän tilanteeseen päädyttiin sen vuoksi, että kokoomuslaisia alkoi kismittää se, että duunareilla oli yhtäkkiä varaa matkustaa rantalomille. Duunarit pilasivat kokoomuslaisten rantamaiseman. Siinä oli vaarassa paljastua monen kokoomuslaisen Thaimaahan suuntautuneen golf-matkan todellinen luonne. Ne oli niitä golf-matkoja, joihin ei otettu vaimoja mukaan. 😉

Teen työkseni lastenhoitajan hommia. Se on vaativaa ja arvokasta työtä. Vaativuus ei vaan näy palkassa millään tavoin. Kuukausipalkkani on 2149,94 euroa – ei edes 2150 euroa! (Hävetkää!)

Viikkotyöaika on 38,75 tuntia. Minulla ei ole lounastaukoa. Syön lasten kanssa. Minulla on työpäivän aikana yksi 15 minuutin tauko. Työehtosopimuksen mukaan tauko on 10 minuuttia, mutta olemme sopineet nykyisen esimiehen kanssa, että saamme pitää 15 minuutin tauon. Niinä päivinä, kun työaikani on 9-17 olen siis lapsiryhmässä 7 tuntia 45 minuuttia. Käsi sydämelle, kuinka moni teistä tekee näin intensiivisiä työpäiviä?

Se ääliö, joka tuon 10 minuutin tauon on keksinyt työehtosopimukseemme, ei ole varmasti koskaan jalallaan astunut päiväkotiin.

Samanarvoisuus ei ole itsestäänselvyys

Työni on vaativaa, arvokasta ja ehkä maailman vaikeinta. Kukaan ei ole vielä keksinyt täydellistä reseptiä siihen, miten lapsia ohjataan ja kasvatetaan niin, että heistä tulisi reiluja ja toiset ihmiset huomioonottavia. Olen päivittäin vastuussa siitä, että lapsista kasvatetaan kunnollisia kansalaisia. Tämä on haasteellista varsinkin työyhteisössä, jossa hierarkiat jylläävät.

Olen työskennellyt päiväkodissa yli 3 vuotta. On ollut surullista huomata, että niiden joukossa, jotka yrittävät opettaa lapsille hyviä arvoja, on aivan kamalia työpaikkakiusaajia. Olen onnekas, että saan tällä hetkellä työskennellä mukavan ja minua samanarvoisesti kohtelevan varhaiskasvatuksen opettajan kanssa.

Meillä lastenhoitajilla on eri tehtävät päiväkodissa ja eskarissa kuin varhaiskasvatuksen opettajilla. Se ei silti tarkoita, etteikö meitä lastenhoitajia voisi kohdella samanarvoisina.

Nyt kun varhaiskasvatuksen opettajista on hirveä pula, olen huomannut, miten suuri valta heillä on. Päiväkotien johtajilla on hirveät paineet saada varhaiskasvatuksen opettajia töihin ja väkisinkin sinne valikoituu hmmm... mitä sanaa voisin käyttää... vähemmän mukavaa, itseriittoista porukkaa. Kuka tahansa ymmärtää, että tämänkaltaisessa tilanteessa johtaja mieluummin pitää opettajan töissä kuin lastenhoitajan, jos heidän välilleen tulee ongelmia. Lastenhoitajia on tarjolla, opettajia ei.

Olen kohdannut todella julmaa käytöstä varhaiskasvatuksen opettajilta. Minulle on sanottu esimerkiksi, että ethän sinä mitään ymmärrä, kun sinulla ei ole omia lapsia. (Juu, olen samaa mieltä. Oikeus hoitaa lapsia vain niille, joilla on omia lapsia. Kuinkahan monta lastenhoitajaa päiväkoteihin jäisi?) Mattoa on vedetty jalkojen alta niin, että olen joutunut epämukaviin tilanteisiin. Minua on ignoorattu, kun olen halunnut tietää ryhmän toiminnasta jotain. Eräs opettaja kahmi kaikki aamuvuoroni ja vaihtoi työvuorojamme minulta kysymättä. Hän varmaan koki olevansa niin paljon minua arvokkaampi työntekijä, että hänellä oli oikeus tehdä niin. Kohtelu on ollut välillä jäätävää. On opettajia, jotka tekevät hyvin selväksi, että lastenhoitajana sinulla ei ole mitään arvoa ja että kelpaat vain ulkoilemaan lasten kanssa.

Mutta mikäs kumma se on, kun jo kouluissa tuleville varhaiskasvatuksen opettajille opetetaan, että lastenhoitajat ovat tyhmiä ja että heitä ei kuulu kohdella samanvertaisina. Varhaiskasvatusta opettavat naureskelevat lastenhoitajille ja heidän taitamattomuudelleen. (Hävetkää!!!) Tämän kuulin eräältä tutulta, joka opiskeli sosionomiksi ammattikorkeakoulussa.

Olen samaa mieltä siitä, että me lastenhoitajat olemme erittäin tyhmiä. Tyhmiä sen vuoksi, että suostumme tekemään tätä työtä näin huonolla palkalla. On ehkä ajateltu, että lastenhoitajat ovat kilttejä ja niin lapsirakkaita naisia, ettei heille tarvitse maksaa työstä juuri mitään. Kiltit naiset tekevät töitä hyväsydämisyyttään. Mutta sillä ei elä!

Ei aikaa lukea varhaiskasvatussuunnitelmia

Meillä lastenhoitajilla ei ole suunnitteluaikaa, kuten varhaiskasvatuksen opettajilla (ent. lastentarhanopettaja). Silloin, kun opettaja ei ole paikalla (sairaana tai koulutuksessa), me lastenhoitajat vedämme toimintaa lapsille keksimällä sitä takataskusta. Meidän on vain keksittävä toiminta siinä tilanteessa.

Väkisinkin tulee mieleen, että kumpi vaatii ihmiseltä työpanoksena enemmän, se, että saa rauhassa suunnitella toimintaa vai se, että joutuu keksimään toiminnan käsillä olevalla hetkellä?

Meidän lastenhoitajien tulisi noudattaa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa päivittäin. Suunnitelma laaditaan jokaiselle lapselle yksilöllisesti varhaiskasvatuksen opettajan ja vanhempien yhteisessä keskustelussa. Näiden kolmen vuoden aikana, kun olen työskennellyt päiväkodissa, minulla ei ole ollut kertaakaan mahdollisuutta lukea lasten varhaiskasvatussuunitelmia. Siihen ei ole aikaa eikä meillä lastenhoitajilla ole suunnitteluaikaa tai mitään muutakaan aikaa, jolloin voisimme suunnitelmiin perehtyä.

En myöskään ole lukenut läheskään kaikkien hoitamieni lasten perustietolomakkeita. Siihenkään lastenhoitajilla ei ole aikaa. En todellakaan tuhlaa 15 minuutin taukoaikaa työn tekemiseen. Se on se hetki, jolloin voin hoitaa omia asioitani. Harvoin niitä vaan saa hoidetuksi 15 minuutissa.

Mielenkiinnolla odotan varhaiskasvatuksen uuden lakimuutoksen voimaantuloa, jonka mukaan päiväkodin jokaisessa ryhmässä pitäisi työskennellä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ja yksi lastenhoitaja. Varhaiskasvatuksen opettajista on jo nyt hirveä pula. Millä ihmeellä heitä taiotaan kaksi kuhunkin ryhmään? Ja entäs, kun opettajat suunnittelevat? Ovatko lapset silloin sen yhden lastenhoitajan vastuulla?

Tiedoksi niille, jotka eivät tätä tiedä, mutta opettajat eivät suunnittele lapsiryhmässä. He suunnittelevat ylhäisessä yksinäisyydessään melun ulottumattomissa! 😁 Kuka tulevaisuudessa ulkoilee lasten kanssa, kun molemmat opettajat suunnittelevat?

kuva Jani Leinosen Kiasma-näyttelystä.

Laillista orjuutta?

Ulkoilen lasten kanssa vähintään kaksi kertaa päivässä. Palkan pitäisi olla paljon parempi, jotta voisin ostaa laadukkaita ulkovaatteita. Koska näin ei ole, toivon jokaisesta talvesta lauhaa, koska minulla ei ole varaa ostaa lämpimiä toppavaatteita. Tuntipalkallani, joka on 13,19 euroa, ei saa edes uutta kaulaliinaa!

Tässä työssä vaatteet kuluvat, koska niitä pitää pestä usein. Työpäivän jälkeen vaatteet ovat erinäisissä eritteissä, kuten räässä. Haluaisin ostaa laadukkaita vaatteita, mutta minulla ei ole siihen mahdollisuutta. Minun on pakko tyytyä H&M-vaatteisiin, vaikka koenkin syyllisyyttä siitä, että halpoja vaatteita tehdään kurjissa oloissa.

Me varhaiskasvatuksessa työskentelevät emme saa edes vaarallisen työn lisää. Altistamme itsemme päivittäin täille, kihomadoille, muille pöpöille ja bakteereille sekä väkivallalle. 

Lapsi on lyönyt minua autolla kasvoihin niin, että nenästäni vuosi verta. Onneksi silmälasit eivät menneet rikki. Minulla ei olisi ollut varaa ostaa uusia. Lapsi on raapinut kämmenselkäni verille, minua on potkittu, lyöty. Olen saanut lasillisen vettä päälleni. Minulla on kuulonalentuma oikeassa korvassa metelin vuoksi. Siinä vaiheessa, kun korvasuojia olisi tarvittu, silloinen esimieheni vasta harkitsi, voiko niitä ylipäätään pitää päiväkodissa. Että onko sen lainmukaista.

Muistan erään syksyn, kun päiväkodissa, jossa työskentelin, ei ollut käsipapereita moneen kuukauteen, koska esimies halusi säästää. Esimies säästi työntekijöiden ja lasten hygieniassa. Olen ollut yksityisessä päiväkodissa, jossa ei ole varaa nenäliinoihin, lasten nenät pyyhitään karkeaan käsipaperiin.

Meillä varhaiskasvatuksessa työskentelevillä pitäisi olla varaa käydä säännöllisesti hierojalla. Me nostelemme lapsia ja kannamme heitä, pidämme sylissä. Pesemme takapuolia, vaihdamme vaippoja yleensä huonossa työasennossa.

Työnantajani on tehnyt sopimuksen yhden hierontaliikkeen kanssa, josta saamme peräti 10 prosentin alennuksen! Kerrassaan loistavaa! Miettikää, 10 prosenttia! Wau! Nykyisen ammattiliittoni jäseneduissa ei ole minkäänlaista alennettua hierontapalvelua tarjolla.

Me varhaiskasvatuksessa työskentelevät saatamme itsemme alttiiksi monille vaaratekijöille ihan naurettavalla palkalla! Palkalla, jolla ei elä. Henkilökohtainen budjettini on 50 euroa viikossa vuokran ja laskujen maksun jälkeen.

Onneksi monilla lastenhoitajilla on aviomies, joka tienaa paremmin, niin ei tarvitse kuolla nälkään ja perhekin tulee ruokittua. Minulla ei ole rikasta aviomiestä enkä varmaan koskaan sellaista löydäkään, koska minulla ei ole varaa käydä ulkona ystävien kanssa. Minulla ei ole varaa syödä ravintolassa tai viettää iltaa kaupungilla. Minulla on varaa olla kotona ja ostaa ruokaa kaupasta.

Joo, joo, Tinder ja muut treffiohjelmat ovat netissä, mutta sielläkin suurimmaksi osaksi varatut miehet etsivät seikkailuja. 😉

Koska työni on henkisesti hyvin kuormittavaa, en jaksaisi edes tavata ystäviä ja kavereita vapaa-ajalla. Mieluiten olen kotona täydessä hiljaisuudessa lepuuttamassa korvia.

Olen voinut henkisesti huonosti koko sen ajan, kun olen työskennellyt varhaiskasvatuksen parissa. Kyllähän se masentaa ihmistä, että on tehnyt töitä yli 20 vuotta ja nyt on niin huono palkka, että meinaa kuolla nälkään! Onneksi en ole joutunut työskentelemään varhaiskasvatuksessa koko työikääni. Mutta niin kauan kuin olen, olen kokenut ja koen olevani toisen luokan kansalainen, koska olen köyhä eikä minulla ole varaa tehdä asioita, joita parempituloiset pitävät normaalina.

Nyt jos meille lastenhoitajille ei tule seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa palkankorotusta, toivon, että työehtosopimukseen kirjataan ehto, että työajalla saa käydä leipäjonossa. Tai sitten meidän pitää alkaa syödä rikkaita... Kenestäköhän minä aloittaisin...

Inkluusio on säästötoimi - ­ei lapsen etu

Paitsi että varhaiskasvatuksen opettajista on kova pula, myös erityisvarhaiskasvatuksen opettajista on huutava pula. Mihin kaikki valmistuneet ovat hävinneet? Ehkä he ovat ymmärtäneet, että työn vaativuus ei vastaa palkkaa ja hakeutuneet parempipalkkaisiin töihin.

Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa on muotia inklusoida erityistä tukea tarvitsevat lapset tavallisiin päiväkodin ryhmiin. Ajatus on hieno ja jalo. Ymmärrän, että erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on oikeus siihen.

Mutta mitä tapahtuu sitten, kun erityistä tukea tarvitseva lapsi ei saa hänelle kuuluvaa tukea? Kun ryhmässä ei ole varhaiskasvatuksen erityisopettajaa tai edes avustajaa? Eikä toivoakaan saada sellaista. No, sitten erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat lastenhoitajien vastuulla.

Kokemuksesta voin kertoa, että se on raskasta myös henkisesti, koska koen, että minulla ei ole tarvittavaa koulutusta toimia erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa. Se on minusta väärin erityistä tukea tarvitsevia lapsia kohtaan.

Olen myös kokenut, että erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat harvoin onnistumisen elämyksiä ollessaan tavallisissa ryhmissä. He vertaavat itseään muihin lapsiin ja tuntevat itsensä huonommiksi. Se on surullista ja sitä on sydäntäsärkevää seurata.

Työnantaja on varmasti mielissään inkluusiosta. Siinähän säästää, kun ei tarvitse palkata varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, koska niitä ei ole, ja tehtävä siirtyy lastenhoitajille. Lastenhoitajat tekevät varhaiskasvatuksen erityisopettajan töitä lastenhoitajan palkalla. Reilua, vai mitä?

Suomi on reilu maa! Tällä hetkellä tuntuu syvästi siltä, että on lottovoitto syntyä Suomeen (orjaksi)! 😜

Ai niin, nyt kun on niin coolia jaella niitä aforismeja, joissa sanotaan, että älä mieti sitä, mitä sinulta puuttuu vaan sitä, mitä sinulla on, niin odottakaas... Olen fyysisesti terve. Jee! Minulla on terveys (ainakin vielä)! Muuta en sitten keksikään.

Bensankatkuisia unia

Olen aina ollut kova murehtimaan asioita, joille en voi mitään. Helpottaakseni taakkaani olen päättänyt jatkaa tämän blogin kirjoittamista, vaikka en enää olekaan vuorotteluvapaalla. Blogillani on sen verran hyvä nimikin, että se sopii maailman ihmettelyyn erittäin hyvin. Eri asia sitten on, että kuka näitä marmatuksia jaksaa lukea.

En saanut viime yönä nukuttua, koska päässäni pyöri pohdinnat siitä, kuinka vaarallisia liikenteen aiheuttamat päästöt ovat kadunvarsilla asuville. Ei ole tuullut pariin päivään, ja eilen illalla jo ennen sänkyyn kömpimistä bensan vahva katku luikerteli vaivihkaa yksiööni. Havahduin siihen, kun suussa alkoi maistua bensa ja särky pään sisällä yltyi räjähdyspisteeseen. Myös iho alkoi kutista. Tuntui ihan siltä kuin ihon päälle olisi laskeutunut kihelmöintiä aiheuttava kalvo.

Talvella tilanne on vielä tukahduttavampi, kun autoilevat naapurit joutokäyttävät autoja pihalla rapsuttaessaan jäätä auton ikkunoista pois.

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Ikkunan tai parvekkeen oven aukaiseminen ei oikein auta. Pitäisikö hankkia ilmanpuhdistin?

Tiesittekö, että lähes miljoona suomalaista asuu alueilla, joissa melutaso ylittyy liikenteen johdosta päivittäin. Melun, joka ylittää 55 Db, on todettu aiheuttavan verenpaineen nousua, stressiä, ärtyisyyttä ja väsymystä. 

Olen pistänyt merkille, että yhä enenevässä määrin asuntoja rakennetaan vilkkaasti liikennöityjen teiden varsille. Toivottavasti niissä asunnoissa on paremmat ikkunat kuin omassa asunnossani.

Loputon autoletka

Asun Koskelantien varrella Helsingin Käpylässä. Käpylä on Helsingin viihtyisimpiä kaupunginosia, mutta Koskelantiellä on jatkuva liikenne. Se ei lakkaa koskaan. Se jatkuu läpi yön. Ehkä aamulla kello kolmen ja neljän välillä on hieman hiljaisempaa, mutta silloinkaan liikenne ei lakkaa kokonaan. Vilkkaimpaan ruuhka-aikaan Koskelantiellä suhahtaa noin 100 autoa minuutissa.

Käytännössä asuntoni ulkoseinusta on pelkkää ikkunaa. Pakkasta yrittää pitää loitolla kaksinkertaiset ikkunat, joista vetää sen verran hyvin, että jos talouspaperirulla on keittiön pöydällä, niin se tanssii vedossa. Talvella tilkitsen keittiön ikkunan laittamalla villasukkia ikkunoiden väliin.

Asuminen tässä 1952 rakennetussa kerrostalossa on ollut hmmm.... sanoisinko mielenkiintoista. Kesällä asunnossa on kuuma, edelliskesänä asunnossa saattoi olla 50 astetta lämmintä, vähän niin kuin saunassa olisi asunut, ja talvella kylmä. Edelliskesän helteillä kärsin lämpöhalvauksista useaan otteeseen. Tänä kesänä asunnon lämpötila kohosi korkeimmillaan 37 asteeseen.

Tässä asunnossa asuminen on vähän niin kuin asuisi ulkona. Se on mielenkiintoinen kokemus, sillä vaikka olen maalta kotoisin, en ole koskaan nukkunut yhtään yötä teltassa. En edes festareilla. Tästä kokemuksesta maksan 743 euroa kuukaudessa. Asumiskuluihin menee lähes puolet nettopalkastani.

Kesällä 2018 tarkeni sisälläkin.

Edullinen asunto perusoikeus vain hyvätuloisille?

Koti on kai jokaisen ihmisen perusoikeus. Siksi onkin käsittämätöntä, että Suomessa asuminen maksaa niin paljon. Vaikka juuri Suomessa tarvitaan katto pään päälle, koska täällä on neljä vuodenaikaa ja pakkasessa sillan alla on ikävää. Sinne voi vaikka jäätyä.

Olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta. Silti en ole koskaan saanut Helsingin kaupungilta vuokra-asuntoa. En, vaikka nykyinen työnantajani on Helsingin kaupunki. Kuten Helsingin Sanomissa kerrotaan, Helsingin kaupungin edullisissa vuokra-asunnoissa asuvat hyvätuloiset.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006242320.html

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006243712.html

Ja nyt joku viisas voi siellä ihmetellä, että onpa kummallista kun en ole koskaan säästänyt omaan asuntoon. No kertokaapas viisaat, että mistä sitä säästää, kun asumiskulut nielevät suuren osan palkasta! Olisi kai pitänyt osata sijoittaa. Siihen olen liian tyhmä.

Nykyään mietin päivittäin, onko tässä nykyisessä elämässä mitään järkeä. Siis siinä, että teen vaativaa työtä, jossa on hirveä vastuu elävistä ihmisistä. Vastuusen nähden saan aivan liian vaatimatonta palkkaa, josta suurin osa hupenee asumiskustannuksiin. Käyn töissä ja saan katon pään päälle. Muuhun kuin ruokaan ei ole varaa. Jos ostan vaatteen, joudun tinkimään ruoasta. Mutta winter is coming eikä kukkamekossa pakkasessa tarkene. Voi vaikka jäätyä. Mutta tästä aiheesta myöhemmin lisää.

Liikenteen päästöt viidennes Suomen kasvihuonepäästöistä

Yritin etsiä Helsingin Sanomien arkistoista artikkelia liikennepäästöistä ja niiden vaikutuksista kadunvarsilla asuviin. Varsinaisesti siitä en löytänyt, mutta aihetta sivuavia artikkeleita löytyi, kuten tämä vuonna 2015 kirjoitettu juttu, jossa kerrotaan, että ajoneuvojen määrä on kasvanut Suomessa vuodesta 1994 ja että autokanta on Suomessa eurooppalaisittain vanhaa.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002837870.html

Löysin myös artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan liikennesaasteet lisäävät autismin riskiä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002595537.html

Tosin Suomessa liikennepäästöt eivät ole vielä New Yorkin tasolla.

Ällistyksekseni bongasin myös artikkelin, jossa kerrotaan puun pienpoltosta aiheutuvista nokipäästöistä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002733192.html

Onko tosiaankin niin, että yksityisautoilu kaupungissa, jossa on suhteellisen hyvin toimiva julkinen liikenne on ihan ok, mutta talvella puusaunan ja takan lämmittäminen on kyseenalaista? Minun on vaikea uskoa, että liikenteen päästöt muodostavat vain viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä.

Olen onnellinen siitä, että autoilua verotetaan kovalla kädellä. Sitä pitäisi verottaa vielä kovemmin pääkaupunkiseudulla ja kaupungeissa. Se on selvää, että maalla ja haja-asutusalueilla auto on välttämättömyys, ainoa keino liikkua paikasta toiseen, koska julkista liikennettä ei ole. Mutta auto ei ole välttämätön kaupungissa.

Ja koska olen niin aurinkoinen ja hyväntuulinen ihminen, yritän etsiä asioista myös positiivia puolia. Parempi siis se, että kuolee liikennesaasteen aiheuttamaan keuhkosyöpään ennen eläkeikää kuin se, että joutuisi kitumaan paskat housussa vanhustensäilytyslaitoksessa satavuotiaaksi.

Tänään 27.9.2019 ilmanlaatu on Käpylää lähinnä olevalla Mäkelänkadun mittauspisteellä tyydyttävä.

https://www.hsy.fi/fi/asukkaalle/ilmanlaatu

Sympaattinen Mijas Pueblo

Jos (Suomi)baareissa istuminen alkaa kyllästyttää Fuengirorolassa, lähellä on mukavia kohteita, joihin on helppo ja halpaa matkustaa.

Lähin tutustumisen arvoinen kohde lienee sympaattinen vuoristokylä Mijas Pueblo, joka levittäytyy Fuengirolan ylle sijaiten yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Mijasista on huikeat näköalat merelle, ja auringonlaskut ovat henkeäsalpaavat.

Mijas Pueblo julistettiin historiallis-taiteelliseksi kyläksi vuonna 1969.

Mijasin puistosta näkee Fuengirolan rantakadun korkeat rakennukset.

Mijas on täydellinen päiväretkikohde. Alueelta löytyy mukavia terassiravintoloita upeine näköaloineen, kunhan malttaa kivuta ylös asti. Myös aukiolla on lukuisia viihtyisiä
 ravintoloita.

Kapeilta kujilta löytyy pari varteenotettavaa design-liikettä lukuisten turistikrääsää myyvien kauppojen joukosta. Tosin minä ainakin pidän värikkääksi maalatuista kipoista ja kulhoista sekä seinälle kiinnitettävistä ruukuista. Löysin turistikrääsäkaupoista myös laadukkaita t-paitoja tuliaisiksi ja hienon lippiksen enolle.

Miniatyyri-museossa 360 teosta

Mijasissa on maailman ainoa miniatyyri-museo. Museon kokoelmissa on yli 360 pikkuruista taideteosta, mm. riisinjyvään maalattu kopio Leonardo Da Vincin Viimeisestä ehtoollisesta. Pikkuruisia taideteoksia tihrustetaan suurennuslasin tai mikroskoopin läpi. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta 3 euroa.

Yritin ehdottaa henkilökunnalle, että minut voisi myös asettaa näytille, sillä olen niin pieni ja lyhyt, että se on useimmille oikein ihmetyksen aihe. Mutta henkilökunta ei innostunut ideasta. En kuulemma ole kuitenkaan maailman lyhyin aikuinen. Suomessakin on kuulemma minua lyhyempi näyttelijä, Kiti Kokkonen. Mielelläni olisin jäänyt Mijakseen asumaan ja käynyt museossa töissä.

Suussa sulavia tuliaisia voi ostaa maailman pienimmästä suklaatehtaasta, Mayan Monkeysta.

Mijasin härkätaisteluareena rakennettiin vuonna 1900. Siellä ei enää järjestetä härkätaisteluja. Ovaalin muotoista areenaa pääsee kurkistelemaan 7 eurolla.

Aasien kohtelu sapettaa suomalaisia 

Aaseista on tullut Mijasin kylän symboli. Halutessaan kylän voi kiertää koristeltujen aasien vetämillä burro taxeilla, mutta suomalaisten keskuudessa aasien kohtelu on herättänyt paljon keskustelua.

Itse en halunnut kannattaa bisnestä, jossa aaseja kohdellaan huonosti, ja ne joutuvat oleskelemaan epäsiisteissä pilttuissa. Yhdellä suomenfuengirolaisten keskustelupalstalla julkaistiin kuvia kyseisestä tallirakennuksesta, ja kuvissa aasit kahlasivat ulosteissa.

Kiven neitsyen -kappelilla kiehtova tarina

Friar Diego de Jesus Maria ja San Pablo rakensivat Ermita de la Virgen de la Peña -kappelin kiven sisään vuonna 1548.

Kerrotaan, että 1500-luvulla kaksi lasta kiinnitti huomion kyyhkyseen, joka istuskeli päivästä toiseen saman kallionjärkäleen päällä. Toinen lapsista kertoi kauniista kyyhkysestä isälleen, joka oli muurari. Isä päätti tutkia kalliota tarkemmin. Muurari huomasi kiven olevan ontto ja alkoi kaivaa syvemmälle. Hän löysi luolasta uskonnollisia esineitä ja Neitsyt Marian kuvan. Neitsyt Maria ilmestyi muurarille yöllä ja kehotti tätä rakentamaan paikalle kappelin.

Ermita de la Virgen de la Pena on aurinkorannikon suosituin vihkipaikka.

Toinen näkemisen arvoinen kirkko on Iglesia Inmaculada Conception. Se sijaitsee Mijasin kasvitieteellisen puutarhan lähellä.

Kasvitieteellisessä puutarhassa on värikkäitä suihkulähteitä ja ihania kukkaistutuksia.

Mijasiin kannattaa matkustaa paikallisbussilla. Bussi lähtee Fuengirolan bussiasemalta. Edestakainen matka maksaa alle kolme euroa.

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: En kaipaa Suomesta mitään

Talvi sujahti nopeammin kuin koskaan. Paluu Suomeen on edessä ensi viikolla. Läheisiä lukuunottamatta en kaipaa Suomesta mitään. Miksi sitten palaan Suomeen?

Suurin syy siihen on siskoni 8-vuotias, joka vietti hiihtolomaa luonamme ja tuhersi itku kurkussa lähtöaamuna: "Muuttakaa täti takaisin Suomeen, että nähtäis useammin."

Sydämeni särkyi. Onhan se ihanaa, että joku kaipaa! Lapsuus on niin lyhyt aika, että jos siskonpoikani haluaa viettää enemmän aikaa tätin kanssa, niin tietenkin minun on tehtävä kaikkeni sen mahdollistamiseksi varsinkin, kun itselläni ei ole lapsia. Voinhan aina palata näihin maisemiin sitten, kun siskonpoikani ei enää tarvitse tätiä niin paljon.

Toinen syy on se, että veljeni sai vauvan tammikuun lopussa enkä ole nähnyt ihanaa mussukkaa vielä ollenkaan muuta kuin valokuvissa ja videoissa. Suuret kiitokset veljelleni, hänen kihlatulleen ja siskolleni, jotka ovat jaksaneet lähettää kuvia ja videoita tädille! 😍

Ja pitäähän minun palata töihin. Tienaamaan elantoa ja maksamaan veroja. Vuorotteluvapaani päättyy 4.6.2018. Sitten se olisi arki taas edessä!

EN KAIPAA ÖKYKALLISTA RUOKAA

Vihannekset ja hedelmät ovat täällä halvempia katukaupoissa kuin marketissa. Hämmästyn vihanneskauppiaani luona joka kerta, kun teen siellä ostoksia. Kassillinen vihanneksia maksaa yleensä alle 3 euroa! En millään meinannut tajuta ensimmäisellä kerralla, kun menin vihanneskauppaan, että ostokseni maksoivat 98 senttiä. Ihmettelin, että mitä noventa y ocho, yhdeksän euroa ja 80 senttiä vai? Ostamani tomaatit, sipulit, perunat ja inkivääri maksoivat alle euron. Eihän Suomessa saa mitään alle eurolla!

Nämä maksoivat 98 senttiä.

Vanhempani kävivät täällä hiihtolomaviikolla. En koskaan unohda heidän ilmeitään, kun kävimme ostamassa ruokatarvikkeita viikonlopuksi ja ostoksemme viidelle hengelle maksoivat noin 40 euroa. Ostosten joukossa oli myös pari viinipulloa. "Eihän nää maksaneet mitään", tokaisi isäni.

2,83 euron satsi.

Olen syönyt täällä Espanjassa terveellisemmin kuin Suomessa. Minulla on ollut varaa ostaa kalaa kerran viikossa. Meribassi on ihan lempparini. Minulla on ollut varaa ostaa myös sisäfilettä, jota en ole Suomessa pystynyt ostamaan enää muutamaan vuoteen. Ja minulla on ollut varaa käydä myös ravintolassa syömässä. Se on ihan normaalia täällä, että ihmiset syövät ravintolassa, kaikilla on siihen varaa eikä siitä ole tehty vain hyvätuloisten etuoikeutta, kuten Suomessa.

Siskonpojalle maistuivat mansikat.

Meribassi-varras ravintola Casa Robertossa, jonka katosta roikkuu 5000 golf-mailaa.

Kalaa käyn ostamassa kauppahallista. Kalkkunaleikkeen ostan paikallisen Stockan eli Supercorin lihatiskiltä. Valmiiksi pakatut leikkeet ovat chorizoa lukuunottamatta aika kehnonlaisia. Mutta lihatiskiltä saa laatua ja voi vaihtaa kuulumisia lihakauppiaan kanssa.

Terveisiä kalatiskiltä!

Olen nauttinut siitä, ettei minun ole tarvinnut erikseen mennä Alkoon ostamaan viiniä, vaan olen voinut poimia pullollisen ruokakaupan hyllystä ruokaostosten yhteydessä. Esimerkiksi Vina Albali Crianza maksaa Suomessa 8,49 euroa. Täällä se maksaa alle 3 euroa.

Halvimmat punaviinit ovat euron luokkaa ja kerran ihan uteliaisuuttani ostin sellaisen. Se oli kyllä ihan kauheaa kuraa eikä siitä tullut edes kunnollista punaviinikastiketta. Mutta hyviä punaviinejä saa noin kolmella eurolla.

Tehosekoitin jäi Suomeen enkä ole viitsinyt ostaa sellaista puoleksi vuodeksi. Smoothien olen korvannut tuorepuristetulla appelsiinimehulla. Isommissa marketeissa on jättimäisiä appelsiinipuristimia, joista voi valuttaa mehua pulloihin. Litran pulloon menee yli 20 appelsiinia, ja se maksaa 3 euroa. En ole koskaan maistanut yhtä hyvää appelsiinimehua.

Appelsiinipuristin marketissa.

Minua on ilahduttanut se, että täällä kasvatetaan avokadoja ja lempihedelmääni Mangoa. Avokadot maistuvat täällä paljon mehukkaimmilta ja makeimmilta kuin Suomessa. Suomessa ne ovat aika usein sellaista kuivaa moskaa.

En myöskään kaipaa Suomen rasistista ilmapiiriä. Vapun aikaan täällä Fuengirolassa oli kansainväliset päivät. Siellä oli aivan huippumeininki! Kansainvälisten päivien kulkuetta 28. päivä seuratessani kävi viimeistään selväksi, kuinka monesta eri maasta täällä on asukkaita. Joidenkin arvioiden mukaan 26 eri maasta.

En ole nähnyt rasismista jälkeäkään täällä. Hyvin täällä eri maista olevat ihmiset mahtuvat olemaan. Ainoastaan Suomen fuengirolaisten facebook-ryhmissä on muutama suomalaismies ollut huolissaan afrikkalaisten maahanmuutosta tänne Espanjaan, mutta käsittääkseni hekin olivat sellaisia, jotka asuvat Suomessa. Ja siellä  omassa tunkkaisessa mielenmaisemassaan kannattaa pysyäkin.

Fuengirolan kansainvälisten päivien kulkue.

KOTI ON LUKSUSTA SUOMESSA

Nyt olen kauhistellut vuokrahintoja, kun olen etsinyt itselleni yksiötä Helsingistä. Eikä sekään helppoa ole. Eräs välittäjä neuvoi minua, että kannattaa olla asuntonäytöissä paikalla. Niin, että hotelliinko pitää majoittua, jotta voi käydä asuntonäytöissä? Niin tai sitten voi yöpyä sukulaisten tai tuttavien luona, neuvoi välittäjä. Niin tai ehkä minun olisi pitänyt majoittua tämän välittäjän sohvalle, jotta voin käydä asuntonäytöissä.

Meillä on täällä Fuengirolassa 78 neliön kalustettu asunto parvekkeella. Vuokra on 700. Hyvä, jos tuolla hinnalla saa Helsingistä 25 neliön yksiön. Tuntuu, että kodista on myös tehty Suomessa eräänlainen luksustuote, johon vain vakituisessa työsuhteessa olevalla on varaa, jos sittenkään. Olisi pitänyt aikoinaan olla järkevämpi ja sijoittaa omistusasuntoon, niin nyt ei tarvitsisi tuskailla tämänkään asian kanssa. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Vähän jännittää, että joudunko käydä töissä kadulta käsin vai ehdinkö löytää itselleni asunnon ennen kesäkuun 4. päivää, jolloin pitäisi mennä takaisin töihin. Ja vaikka olen kaupungilla töissä, niin heiltä ei kuulemma heru asuntoa kuin kiireisille tapauksille. No jaa, mikäs minä sitten olen?

Olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta enkä ole koskaan saanut Helsingin kaupungin asuntoa. Kenelle ne niitä jakavat? Kumma, ettei edes vakituisesta työsuhteesta ole mitään apua.

EDULLISTA KOSMETIIKKAA JA KAUNEUDENHOITOA

Kosmetiikka on täällä myös paljon halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi Cliniquen kasvosaippua maksaa Suomessa 30 e/200 ml. Täällä tuo samainen tuote maksaa 17 euroa. Hyvän shampoon saa alle 2 eurolla (250 ml).

Vesijohtovesi on täällä hyvin kalkkipitoista. Runsaasta hoitoaineen läträämisestä huolimatta kutrini vaativat kampaajan käsittelyä pari viikkoa sitten. Kampaaja Jouni Helmi Beauty Salonissa ihmetteli, että onpa minulla mitättömät kulmakarvat. No juu, aina on ollut. Hän ehdotti minulle kulmakarvojen kestopigmentointia. Suomessa minulla ei olisi ollut siihen varaa, mutta täällä se maksoi vain 100 euroa. Ja tekijä oli suomalainen. Nyt on sitten kunnolliset kulmakarvat ja kesätukka, kyllä kelpaa! Hiustenleikkuu maksoi 25 euroa eikä kyseessä ollut mikään latvojen tasaus. Taisin istua Jounin tuunattavana puolitoista tuntia.

Näiden hyvien kokemusten joukkoon mahtuu myös kaksi karmaisevaa kokemusta. Kävin alkutalvesta hierojalla, kun oli niin hyvä tarjous: 20 euroa tunti. Minulla oli ihottumaa niskassa, jolloin naispuolinen hieroja kysyi, että haittaako minua, jos hän laittaa kumihanskat käteen. Yritin selittää hänelle, ettei atooppinen ihottuma tartu. Silti hän veti kumihanskat käteen.

Arvatkaa, oliko kumihanskat kädessä tehty hieronta rentouttavaa? No ei taatusti ollut. Sitten vielä nauratti, kun tämän hierojan manikyyri-työkaveri yski viereisessä huoneessa kuin keuhkosyöpään sairastunut.

Viime viikolla bongasin thaimaalaisen hierojan rannalta. 20 minuutin yläkropan hieronta maksoi 10. No jo vain se sopi. Olen aina tykännyt thaimaalaisesta hieronnasta. Vaan tämäpä lady oli ihan järkyttävän kovakourainen. Ja hieronta sujui mitäänsanomattomalla rutiinilla. Välillä hän vaan kysäisi: "Is good?"

Meren aallot liplattivat lähes varpaissani ja tein parhaani rentoutuakseni. Yhtäkkiä pelästyin, kun hieroja alkoi huutaa thaimaaksi. Avasin silmäni ja huomasin, että hänen viereensä oli tullut kaksi hänen miespuolista työkaveriaan. Siinä sitten alkoi kiivas sananvaihto puolin ja toisin. En suosittele kenellekään.

Ammattitaitoista hierontaa on toki täälläkin tarjolla. Täällä koulutetaan hierojia Suomen urheiluopiston toimesta.

NÄITÄ KAIPAAN SUOMESTA

Läheisten lisäksi on muutama asia, joita kaipaan Suomesta. Ensimmäisenä tulee mieleen pehmeämmät sängyt. Ai että kaipaan jenkkisänkyäni. Täällä Espanjassa on törkeän kovat sängyt. Monesti herään yöllä siihen, että kylki on aivan puutunut ja pitää vaihtaa puolta.

Mutta eipä tästä Fuengirolasta tarvitse ajella kuin 20 minuuttia Malagan suuntaan, niin siellä on Ikea. En vaan viitsinyt puolen vuoden ajaksi ostaa sänkyä.

Ruisleipääkään en kaipaa. Sitä saa täältä. Samoin salmiakkia. Mutta olipa meillä huhtikuussa oikein joulu monta viikkoa, kun ystävämme toivat meille Suomesta ainakin 10 pussia salmiakkia! Kiitos niistä!

Kaipaan Suomesta halvempaa sähköä. Maalis-huhtikuun sähkölasku ei ollut enää kuin 88 euroa, sillä ilmojen lämmettyä ilmalämpöpumppua ei ole tarvinnut pitää päällä koko aikaa.

Talvikuukausina kaipasin keskuslämmitystä. Oli aika karua käydä suihkussa, kun asunnossa oli kosteaa ja alle 20 astetta lämmintä.

Suihkusta puheen ollen kaipaan vipuhanaa. Sellainen meillä on vain keittiössä. Ja kun kuuma- ja kylmähana ovat erikseen, niin on aika mahdoton avata niitä saippuaisilla käsillä. Eikä niistä kunnolla saa sopivaa vettä vaan se on aina liian kylmää tai liian kuumaa. Kaipaan tietysti myös pitkiä suihkuja. Muutaman kerran on käynyt niin, että kuumavesivaraajasta on loppunut lämmin vesi.

Pakko myöntää, että Suomessa on vaan maailman paras kraanavesi. Olen juonut täällä vesijohtovettä ja ehkä sen kalkkipitoisuudesta tai ilmastosta johtuen kynteni ylipäätään kasvavat eivätkä katkeile ja liuskoitu koko ajan, kuten Suomessa. Kalkkipitoisuudesta johtuen täällä joutuu käyttämään kalkinpoistoainetta pesukoneessa.

Ja sitten säätiedotus: 

Viimeiset pari viikkoa on ollut pääasiassa lämmintä eli yli 20 astetta. Eilen kävin ensimmäistä kertaa tällä reissulla uimassa Välimeressä. Tuo uima-allas, jota olen tästä parvekkeelta katsellut nyt puoli vuotta, aukeaa vasta kesäkuussa.

Vappuna sää oli hyvin suomalainen eli satoi. Pari viikkoa sitten sunnuntai-iltana oli niin upea ukkosmyrsky, että oli pakko sulkea telkkari ja vaan katsella, kun salamat löivät antennivuoreen. 

Seuraavissa blogeissa kerron retkistä Gibraltarille ja Nerjaan. Sekä ilmiöstä, jonka olen bongannut Fuengirolan suomalaisten facebook-ryhmistä. Siellä parikymppiset kerjäävät ihmisiltä rahaa, jotta pääsevät tänne töihin. Työpaikka on täällä jo, mutta ei ole rahaa lentolippuun. 😱 Sellaista se on elämä!

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Euroopan kallein sähkö ja Ronda

Kauan pelätty sähkölasku lankesi. Se maksoi vähemmän kuin pelkäsin, mutta kuitenkin ihan liikaa. Tammikuun sähkölasku oli 117 euroa ja helmikuun 124 euroa.

Kuten arvelinkin, kalliiksi tuli asuminen tässä kylmässä asunnossa, jonne ei paista aurinko. Halvemmalla olisi päässyt, jos olisi avannut kukkaron nyörejä hieman leveämmälle ja vuokrannut asunnon, johon paistaa aurinko koko päivän.

Veden lämmittäminen syö sähköä ihan pirusti. Sähkölasku jää huomattavasti pienemmäksi, jos talon katolla on aurinkopaneeli, joka lämmittää veden. Veden lämmittäminen auringolla on sentään sallittua täällä Espanjassa.

No, oppirahat on nyt maksettu.

Maapallon asema on muuttunut aurinkoon nähden paljon siitä, kun joulukuussa muutimme tähän asuntoon, sillä nyt meidän parvekkeelle paistaa aurinko kello 8 aamulla noin 11.30 asti. Muutamana aamuna olen kantanut aamupalan parvekkeelle ja nautiskellut lämmöstä.

SUKULAISIA KYLÄSSÄ KOKO MAALISKUUN

Maaliskuu kiisi ihan siivillä sukulaisten vieraillessa meillä. Minun vanhempani ja siskoni 8-vuotias tulivat Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla kymmeneksi päiväksi ja samana päivänä, kun he lähtivät takaisin Suomeen, saapuivat mieheni vanhemmat ja sisko taaperonsa kanssa yöllä.

Harmittaa ihan valtavasti, että hiihtolomaviikolla oli surkeat ilmat. Satoi lähes joka päivä. Mutta minkäs sille mahtaa, kun ei ole ilmojen valtias.

Meidän oli tarkoitus lähteä käymään Gibraltarilla vanhempieni kanssa, vuokra-autokin oli jo varattu, mutta juuri sinä päivänä oli myrskyisä sää. Ajelimme sitten Mijasin kylään ihailemaan maisemia, mutta siellä oli niin kova sumu, ettei koko Fuengirolaa tai rannikkoa näkynyt sumun lävitse. Vietimme sitten sateisen päivän Benalmadenan Sea Lifessa. Ainakin 8-vuotias viihtyi siellä erinomaisesti.

RETKI RONDAAN

Andalusian kauneimmaksi kaupungiksi kutsuttu Ronda on rakennettu syvien rotkojen päälle Serrania de Rondan vuoristoon. Rondassa asuu 35 000 ihmistä. Fuengirolasta Rondaan on 94 kilometrin ajomatka.

Nousimme Rondaan kiharaisen mutkaista ja kapeaa vuoristotietä pitkin. Maisemat olivat huikeat! Matkalla näimme satoja tuulivoimaloita. Hassua kyllä, ne eivät mielestäni lainkaan pilanneet maisemaa, päinvastoin mieleeni tulvahti se suuri hämmästys, jonka koin Niilin risteilyn yhteydessä vuonna 2011. Bussimatkalla Kairoon näin tuhansia tuulivoimaloita, niitä oli silmänkantamattomiin.

Tällaisina hetkinä tulee aina mieleen, että viisaat ihmiset ihan oikeasti tekevät jotain maapallon pelastamiseksi ottaessaan uusiutuvia energianlähteitä käyttöön. Montakohan tuulivoimalaa Suomessa mahtaa olla? Yleltä löytämäni uutisen perusteella 700-800. Yllättävän paljon! Olen toivonut jo usean vuoden ajan, että Pasilaan pystytettäisiin tuulivoimala, koska siellä tuulee aina.

Nousu merenpinnasta Rondaa kohti veti korvat monta kertaa lukkoon. Nousu vuoristoon näkyi myös lämpötilassa. Fuengirolassa oli noin 17 astetta lämmintä lähtiessämme, mutta paikoitellen ylempänä vuoristossa oli vain 9 astetta. Onneksi perillä oli hieman lämpöisempi, mutta nyt muistan ikuisesti, että kun lähtee vuoristoon, kannattaa pukeutua lämpimästi.

Rondassa Puente Nuevon sillalta on häikäisevät näköalat kanjoniin.

Uskaltaisitko nukkua El Parador de Ronda -hotellissa? 

Lisää kuvateksti

Kanjonin läpi virtaa Guadalevin-joki.

Unissakävelijän ei kannata ostaa asuntoa rotkon reunalta.

Tällä reissulla jäi näkemättä Arabialainen kylpylä, Palacio del Rey Moron -palatsi ja Benaojanin kissaluola, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten. Rondassa on niin paljon nähtävää, että sinne kannattaa jäädä yöksi jo ihan senkin vuoksi, että iltaisin El Tajo -rotko valaistaan upeasti.

Lisää Rondan nähtävyyksistä löytyy täältä: /www.espanja-loma.fi/Ronda/artikkelit/rondan-nahtavyydet-top-12 

Ja sitten säätiedotus:

Maaliskuun alku oli niin sateinen, ettei rannalla tullut vietettyä aikaa ollenkaan. Ilmat lämpenivät pääsiäisviikolla. Pääsiäisviikko ja sitä seuraava viikko olivat aurinkoisia ja lämpöisiä, lämpötila kohosi paikoitellen 20 asteeseen. Tämä viikko on ollut jälleen sateinen. Täällä pitempään asuneet suomalaiset sanovat, että kevät on pahasti myöhässä.

Tänään on satanut kaatamalla koko päivän. Tänä aamuna oli 11,5 astetta lämmintä. Eli ei auttanut muu kuin vetää fleece-vaatteet ylle. Vuosi sitten täällä on ollut 28 astetta lämmintä ja aurinkoista.

Onkohan minussa sateentekijän vikaa? 😜 Vähän alkaa siltä vaikuttaa, sillä Niilin risteilyllä ollessani siellä satoi yhtenä aamuna kaatamalla. Jopa opas oli aivan ihmeissään, koska ei ole lainkaan tyypillistä, että Egyptissä sataa tammikuun puolenvälin jälkeen. Myös Thaimaassa on satanut aina, kun olen ollut siellä. Ehkä minut kannattaisi viedä Saharaan, siellä sataisi taatusti, jos menisin sinne. 😁😉😊

Joka tapauksessa olen tyytyväinen , että olen viettänyt talven täällä, koska Suomessa oli niin kylmä ja luminen talvi. Olen onnellinen, ettei minun ole tarvinnut pukea sormet verillä kymmenelle lapselle talvihaalareita päiväkodissa eikä ole tarvinnut olla ulkona palelemassa kahta kertaa päivässä jäätävässä pakkasessa. 😊

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Espanjan opiskelua ja lattareita

Yksi tämän blogin tarkoituksista oli tutkia, pärjääkö vuorotteluvapaakorvauksella Fuengirolassa.

 No ei pärjää, en minä ainakaan ole pärjännyt tähän mennessä. Saamani vuorotteluvapaakorvaus on nettona noin 750 euroa. Siitä menee vuokraan 350 euroa. Olen joutunut rokottamaan säästötiliäni useasti, mutta onneksi sellainen on. Ainakaan näin alkuvaiheessa en ole pärjännyt, sillä on pitänyt tehdä kaikenlaisia hankintoja asuntoon: mattoja, petivaatteita, pari sohvanpäällistä, paistinpannuja, imuri, pesuaineita jne.

Aika täällä on rientänyt siivillä. Tiistai on viikon hektisin päivä, sillä silloin minulla on iltapäivällä espanjan tunti Sofia-opistolla ja illalla lattaritunti samassa paikassa. Sofia-opisto sijaitsee kätevästi ihan tuossa 7 minuutin kävelymatkan pässä.

Olen aivan innoissani soololattaritunneista ja mielissäni siitä, että voin täälläkin harrastaa tanssia. Olen tanssinut salsaa, chachata, rumbaa, jiveä ja soolotangoa Anna palaa -tanssikoulun tunneilla. Tanssinopettajani on Tanssii tähtien kanssa -ohjelmastakin tuttu Anna Sainila. Anna tanssi ohjelmassa mm. koomikko Sami Hedbergin kanssa. Anna on hillittömän hauska opettaja. En muista, koska olisin nauranut tanssitunneilla niin paljon! 😍 Onneksi Annan tunneille on päässyt myös lauantaisin parin tunnin tiiviskursseille.

Pakko tässä kohtaa kehua myös toista tanssinopettajaani, afrotanssin Suomeen lanseerannutta Outi Kallista. Outi on yksi aurinkoisimmista ja innostavimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut. Outi opettaa afrotanssia mm. Kallion naisvoimistelijoissa.

Kunnioitus Tanssi tähtien kanssa -ohjelman tähtiä kohtaan on kasvanut sitä mukaa, mitä useammalla lattaritunnilla olen käynyt. Vaikka lattarit näyttävätkin helpolta - korkkarit jalkaan, hapsuhame päälle ja lannetta vatkaamaan vaan - niin sitä ne eivät kyllä ole! Jo pelkkä oikean tanssiasennon löytäminen on haasteellista. Osa oikeaa tanssiasentoa on: tissit pöydälle. 😀

Minulle vaikeuksia ovat tuottaneet varsinkin chacha ja rumba, joita tanssitaan polvet suorina. Se tuntuu älyttömän vaikealta, kun on tanssinut afrotanssia yli 10 vuotta polvet koukussa. Tällä viikolla ihanan tulinen tango tuntui hieman helpommalta, koska sitä sai tanssia polvet koukussa.

Tiistai-iltana kurkistelin ovenraosta omaa tuntia edeltävää parilattarituntia. Olipa mieletöntä katsella keski- ja seniori-ikäisiä pareja ja varsinkin suomalaisia miehiä, joilla lanne vatkaa jo ihan ihailtavasti salsan tahtiin!

KIIREETTÖMIÄ AAMUJA

Yleensä herään auringonnousuun kahdeksan aikoihin. Nautin suunnattomasti kiireettömistä aamuista ja saatan lukea uutisia parikin tuntia. Sitten lähden ruokakauppaan. Olen huomannut, että vihanneksia ja hedelmiä saa katukojuista halvemmalla kuin marketeista. Eräänä päivän ostin pari sipulia, ison bataatin ja inkivääriä katukojusta enkä millään meinannut tajuta, että ne maksoivat yhteensä 98 senttiä. Kaupassa käynnin jälkeen lähden ulos. Käyn melkein päivittäin kävelemässä Paseo Maritimo -rantakadulla. Se ulottuu Benalmadenan rajalta Sohailin linnalle ja on 7 kilometriä pitkä. Aurinkoisina päivinä rantakadulla on melkein ruuhkaa.

Sohailin linna.

Saatan istuskella pitkän aikaa meren rannalla ja ihmetellä meren eri sävyjä. Miten se voikin olla joka päivä eri värinen ja onko niille kaikille väreille edes omaa nimeä. Tänään se on hieman kirkkaamman sininen kuin eilen, ja myrskyisinä päivinä se näyttää siltä kuin olisi haaleaa vettä lasissa.

Levää vai paskaa Sohailin linnan kanavassa?

Tunnen itseni onnekkaaksi, että minulla on mahdollisuus vain ylittää katu ja kävellä meren luo. Surullista on, miten välinpitämättömästi monet suhtautuvat meriin. Tuolla rannalla ajelehtii tämän tästä muovipusseja, ja parissa kanavassa on paljon roskaa, mutta muuten ranta on aika siisti. Tosin siitä ei ole kuin kuutisen vuotta, kun täällä vielä hotellit ja ravintolat laskivat jätevetensä Välimereen. Ja skandit uiskentelivat siellä tietämättömän tyytyväisinä!

Ulkoilun jälkeen kipaisen kotiin laittamaan ruokaa. Olen opetellut kokkaamista. Suomessa ollessamme mieheni vastasi suurelta osin ruoanlaitosta, mutta nyt kun hän käy töissä ja minä olen vapaalla, niin en

kehtaisi olla laittamatta hänelle ruokaa. Oikeastaan kokkailu on ollut ihan kivaa, nyt kun sitä on saanut opetella ihan rauhassa, kiireettä. Yleensä kun on työpäivän jälkeen käynyt ruokakaupassa, niin on ollut jo niin kiljuva nälkä, että ruoka on pitänyt saada pikaisesti valmiiksi.

Olen siis vähän tällainen ama de casa eli kotirouva ilman lapsia. 😉
Olen lukenut paljon kirjoja ja seurannut Fuengirolan suomalaisten keskusteluryhmiä Facebookissa. Yleensä niistä saa hyviä vinkkejä ja neuvoja, mutta en voi olla kauhistelematta sitä, kuinka rumasti jotkut ihmiset kirjoittavat toisillensa. Varsinkin vanhemmat miehet. Ehkä sellainen hirvittävä vittuilu toisille suomalaisille on heidän mielestään hauskaa. Siksi en ole hirveästi halunnut olla tekemisissä suomalaisten kanssa. Espanjalaisiin en ole vielä tutustunut ollenkaan. He ovat hyvin perhekeskeisiä ihmisiä, ja minusta tuntuu, että he haluavat olla omassa rauhassaan aivan kuten suomalaisetkin.

S0SIAALISET SENIORIT

 Nyt kun olen katsellut kuvia sieltä lumisesta ja pakkasen kourissa kärvistelevästä Suomesta, ymmärrän hyvin, miksi suomalaiset ja varsinkin seniorit haluavat muuttaa tänne. Koska täällä ei ole lunta, on liikkuminen helppoa huonokuntoisellekin seniorille. Eikä pelkästään pikku lenkki ole tärkeää vaan myös se, että voi tavata ystäviä ja tuttuja. Eli elämä täällä on sosiaalista. Ja jos ei jalka enää kanna, niin täältä voi vuokrata senioriskoottereita ja huristella niillä pitkin rantakatua.

Ajatellaanpa pienessä punaisessa tuvassa keskustan ulkopuolella asuvaa Hilmaa, jolla liikkuminen on jo vähän kehnonlaista. Saattaa olla, ettei Hilma uskalla lähteä talvella ulos liukastelemaan, jottei vaan lonkka murtuisi. Tänä talvena Suomessa on nuoremmatkin kaatuilleet ja liukastelleet kaduilla. Niin ja näin otsikon koirastakin, joka oli liukastunut ja jonka omistaja vaatii kaupungilta korvauksia.

No, Hilma saattaa viettää pitkänkin aikaa yksin tuvassaan, jos Alepa kantaa ruokakassit ovelle. Mutta täällä Hilma voi liikkua pelkäämättä liukastuvansa kadulla ja voi tavata muita ihmisiä. Täällä on paljon aktiviteettia suomalaisille. Osa pelaa golfia, osa laulaa kuorossa, osa istuu terasseilla viinilasillisella ystävien kanssa, harrastuksia löytyy Sofia-opiston ja Suomelan kautta, täällä on jopa Aurinkorannikon Martat. Retkillä on suomalaiset oppaat. Kyllä minä voisin kuvitella asuvani täällä eläkeläisenä.

Edes kielitaidottomuus ei ole esteenä täällä oleville suomalaisille senioreille. He saavat palvelua suomen kielellä ainakin suomalaisissa ravintoloissa eikä makutottumuksiaankaan tarvitse muuttaa, sillä karjalanpaistia ja hernekeittoa voi mättää suomalaisissa ravintoloissa viikosta toiseen. Tällaisia ravintoloita ovat esimerkiksi Kardemumma, Witi, Kukko ja Renfe vain muutamia mainitakseni. Itse en ole käynyt syömässä niissä, ainakaan vielä.

Täällä on helppoa olla ja liikkua. Meinasin kyllä pyllähtää tuolilla kumoon uuden vuoden aattona, kun olimme intialais-italialaisessa Pepperoni-ravintolassa syömässä. Intialaista alkuperää oleva tarjoilija otti suomalaisten asiakkaiden tilauksen vastaan selvällä suomen kielellä! Osa tarjoilijoista haluaa oppia suomea, jotta he voisivat palvella asiakkaita paremmin. Ja melkein joka ravintolassa, oli se sitten suomalainen tai ei, on suomalainen ruokalista.

Täältä löytyy myös kirjastoja. Fuengirolan kansainvälisen kirjaston lisäksi kirjoja voi lainata Kardemummasta, Seurakuntatalolta ja Suomelasta.

Tangokuninkaalliset hyppäävät täällä yhtenään esiintymässä suomalaisissa ravintoloissa ja onhan täällä myöskin Tauski-baari (en ole käynyt sielläkään). Ja karaoke, sen suosio on taattu. On se niin nostalgista, kun täällä palmujen katveessa käy karaokessa raiskaamassa Lapin kesä -kappaleen.

Aurinkoisina päivinä kannan espanjankirjat rannalle mukaan.

Ai niin ja säätiedotus: Viime viikolla oli useana päivänä 18 astetta lämmintä varjossa, yhtenä jopa 19 astetta. Viime viikolla ei tarvinnut pitää ilmalämpöpumppua päivisin päällä. Tällä viikolla on ollut hieman viileämpää, tänään 23.2.2018 kello 13.10 on 14 astetta varjossa.


Tänään on jännittävä päivä, sillä saamme ensimmäiset vieraat Suomesta!