Suurin syy siihen on siskoni 8-vuotias, joka vietti hiihtolomaa luonamme ja tuhersi itku kurkussa lähtöaamuna: "Muuttakaa täti takaisin Suomeen, että nähtäis useammin."
Sydämeni särkyi. Onhan se ihanaa, että joku kaipaa! Lapsuus on niin lyhyt aika, että jos siskonpoikani haluaa viettää enemmän aikaa tätin kanssa, niin tietenkin minun on tehtävä kaikkeni sen mahdollistamiseksi varsinkin, kun itselläni ei ole lapsia. Voinhan aina palata näihin maisemiin sitten, kun siskonpoikani ei enää tarvitse tätiä niin paljon.
Toinen syy on se, että veljeni sai vauvan tammikuun lopussa enkä ole nähnyt ihanaa mussukkaa vielä ollenkaan muuta kuin valokuvissa ja videoissa. Suuret kiitokset veljelleni, hänen kihlatulleen ja siskolleni, jotka ovat jaksaneet lähettää kuvia ja videoita tädille! 😍
Ja pitäähän minun palata töihin. Tienaamaan elantoa ja maksamaan veroja. Vuorotteluvapaani päättyy 4.6.2018. Sitten se olisi arki taas edessä!
EN KAIPAA ÖKYKALLISTA RUOKAA
Vihannekset ja hedelmät ovat täällä halvempia katukaupoissa kuin marketissa. Hämmästyn vihanneskauppiaani luona joka kerta, kun teen siellä ostoksia. Kassillinen vihanneksia maksaa yleensä alle 3 euroa! En millään meinannut tajuta ensimmäisellä kerralla, kun menin vihanneskauppaan, että ostokseni maksoivat 98 senttiä. Ihmettelin, että mitä noventa y ocho, yhdeksän euroa ja 80 senttiä vai? Ostamani tomaatit, sipulit, perunat ja inkivääri maksoivat alle euron. Eihän Suomessa saa mitään alle eurolla!
 |
| Nämä maksoivat 98 senttiä. |
Vanhempani kävivät täällä hiihtolomaviikolla. En koskaan unohda heidän ilmeitään, kun kävimme ostamassa ruokatarvikkeita viikonlopuksi ja ostoksemme viidelle hengelle maksoivat noin 40 euroa. Ostosten joukossa oli myös pari viinipulloa. "Eihän nää maksaneet mitään", tokaisi isäni.
 |
| 2,83 euron satsi. |
Olen syönyt täällä Espanjassa terveellisemmin kuin Suomessa. Minulla on ollut varaa ostaa kalaa kerran viikossa. Meribassi on ihan lempparini. Minulla on ollut varaa ostaa myös sisäfilettä, jota en ole Suomessa pystynyt ostamaan enää muutamaan vuoteen. Ja minulla on ollut varaa käydä myös ravintolassa syömässä. Se on ihan normaalia täällä, että ihmiset syövät ravintolassa, kaikilla on siihen varaa eikä siitä ole tehty vain hyvätuloisten etuoikeutta, kuten Suomessa.
 |
| Siskonpojalle maistuivat mansikat. |
 |
| Meribassi-varras ravintola Casa Robertossa, jonka katosta roikkuu 5000 golf-mailaa. |
Kalaa käyn ostamassa kauppahallista. Kalkkunaleikkeen ostan paikallisen Stockan eli Supercorin lihatiskiltä. Valmiiksi pakatut leikkeet ovat chorizoa lukuunottamatta aika kehnonlaisia. Mutta lihatiskiltä saa laatua ja voi vaihtaa kuulumisia lihakauppiaan kanssa.
 |
| Terveisiä kalatiskiltä! |
Olen nauttinut siitä, ettei minun ole tarvinnut erikseen mennä Alkoon ostamaan viiniä, vaan olen voinut poimia pullollisen ruokakaupan hyllystä ruokaostosten yhteydessä. Esimerkiksi Vina Albali Crianza maksaa Suomessa 8,49 euroa. Täällä se maksaa alle 3 euroa.
Halvimmat punaviinit ovat euron luokkaa ja kerran ihan uteliaisuuttani ostin sellaisen. Se oli kyllä ihan kauheaa kuraa eikä siitä tullut edes kunnollista punaviinikastiketta. Mutta hyviä punaviinejä saa noin kolmella eurolla.
Tehosekoitin jäi Suomeen enkä ole viitsinyt ostaa sellaista puoleksi vuodeksi. Smoothien olen korvannut tuorepuristetulla appelsiinimehulla. Isommissa marketeissa on jättimäisiä appelsiinipuristimia, joista voi valuttaa mehua pulloihin. Litran pulloon menee yli 20 appelsiinia, ja se maksaa 3 euroa. En ole koskaan maistanut yhtä hyvää appelsiinimehua.
 |
| Appelsiinipuristin marketissa. |
Minua on ilahduttanut se, että täällä kasvatetaan avokadoja ja lempihedelmääni Mangoa. Avokadot maistuvat täällä paljon mehukkaimmilta ja makeimmilta kuin Suomessa. Suomessa ne ovat aika usein sellaista kuivaa moskaa.
En myöskään kaipaa Suomen rasistista ilmapiiriä. Vapun aikaan täällä Fuengirolassa oli kansainväliset päivät. Siellä oli aivan huippumeininki! Kansainvälisten päivien kulkuetta 28. päivä seuratessani kävi viimeistään selväksi, kuinka monesta eri maasta täällä on asukkaita. Joidenkin arvioiden mukaan 26 eri maasta.
En ole nähnyt rasismista jälkeäkään täällä. Hyvin täällä eri maista olevat ihmiset mahtuvat olemaan. Ainoastaan Suomen fuengirolaisten facebook-ryhmissä on muutama suomalaismies ollut huolissaan afrikkalaisten maahanmuutosta tänne Espanjaan, mutta käsittääkseni hekin olivat sellaisia, jotka asuvat Suomessa. Ja siellä omassa tunkkaisessa mielenmaisemassaan kannattaa pysyäkin.
Fuengirolan kansainvälisten päivien kulkue.
KOTI ON LUKSUSTA SUOMESSA
Nyt olen kauhistellut vuokrahintoja, kun olen etsinyt itselleni yksiötä Helsingistä. Eikä sekään helppoa ole. Eräs välittäjä neuvoi minua, että kannattaa olla asuntonäytöissä paikalla. Niin, että hotelliinko pitää majoittua, jotta voi käydä asuntonäytöissä? Niin tai sitten voi yöpyä sukulaisten tai tuttavien luona, neuvoi välittäjä. Niin tai ehkä minun olisi pitänyt majoittua tämän välittäjän sohvalle, jotta voin käydä asuntonäytöissä.Meillä on täällä Fuengirolassa 78 neliön kalustettu asunto parvekkeella. Vuokra on 700. Hyvä, jos tuolla hinnalla saa Helsingistä 25 neliön yksiön. Tuntuu, että kodista on myös tehty Suomessa eräänlainen luksustuote, johon vain vakituisessa työsuhteessa olevalla on varaa, jos sittenkään. Olisi pitänyt aikoinaan olla järkevämpi ja sijoittaa omistusasuntoon, niin nyt ei tarvitsisi tuskailla tämänkään asian kanssa. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Vähän jännittää, että joudunko käydä töissä kadulta käsin vai ehdinkö löytää itselleni asunnon ennen kesäkuun 4. päivää, jolloin pitäisi mennä takaisin töihin. Ja vaikka olen kaupungilla töissä, niin heiltä ei kuulemma heru asuntoa kuin kiireisille tapauksille. No jaa, mikäs minä sitten olen?
Olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta enkä ole koskaan saanut Helsingin kaupungin asuntoa. Kenelle ne niitä jakavat? Kumma, ettei edes vakituisesta työsuhteesta ole mitään apua.
EDULLISTA KOSMETIIKKAA JA KAUNEUDENHOITOA
Kosmetiikka on täällä myös paljon halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi Cliniquen kasvosaippua maksaa Suomessa 30 e/200 ml. Täällä tuo samainen tuote maksaa 17 euroa. Hyvän shampoon saa alle 2 eurolla (250 ml).
Vesijohtovesi on täällä hyvin kalkkipitoista. Runsaasta hoitoaineen läträämisestä huolimatta kutrini vaativat kampaajan käsittelyä pari viikkoa sitten. Kampaaja Jouni Helmi Beauty Salonissa ihmetteli, että onpa minulla mitättömät kulmakarvat. No juu, aina on ollut. Hän ehdotti minulle kulmakarvojen kestopigmentointia. Suomessa minulla ei olisi ollut siihen varaa, mutta täällä se maksoi vain 100 euroa. Ja tekijä oli suomalainen. Nyt on sitten kunnolliset kulmakarvat ja kesätukka, kyllä kelpaa! Hiustenleikkuu maksoi 25 euroa eikä kyseessä ollut mikään latvojen tasaus. Taisin istua Jounin tuunattavana puolitoista tuntia.
Näiden hyvien kokemusten joukkoon mahtuu myös kaksi karmaisevaa kokemusta. Kävin alkutalvesta hierojalla, kun oli niin hyvä tarjous: 20 euroa tunti. Minulla oli ihottumaa niskassa, jolloin naispuolinen hieroja kysyi, että haittaako minua, jos hän laittaa kumihanskat käteen. Yritin selittää hänelle, ettei atooppinen ihottuma tartu. Silti hän veti kumihanskat käteen.
Arvatkaa, oliko kumihanskat kädessä tehty hieronta rentouttavaa? No ei taatusti ollut. Sitten vielä nauratti, kun tämän hierojan manikyyri-työkaveri yski viereisessä huoneessa kuin keuhkosyöpään sairastunut.
Viime viikolla bongasin thaimaalaisen hierojan rannalta. 20 minuutin yläkropan hieronta maksoi 10. No jo vain se sopi. Olen aina tykännyt thaimaalaisesta hieronnasta. Vaan tämäpä lady oli ihan järkyttävän kovakourainen. Ja hieronta sujui mitäänsanomattomalla rutiinilla. Välillä hän vaan kysäisi: "Is good?"
Meren aallot liplattivat lähes varpaissani ja tein parhaani rentoutuakseni. Yhtäkkiä pelästyin, kun hieroja alkoi huutaa thaimaaksi. Avasin silmäni ja huomasin, että hänen viereensä oli tullut kaksi hänen miespuolista työkaveriaan. Siinä sitten alkoi kiivas sananvaihto puolin ja toisin. En suosittele kenellekään.
Ammattitaitoista hierontaa on toki täälläkin tarjolla. Täällä koulutetaan hierojia Suomen urheiluopiston toimesta.
NÄITÄ KAIPAAN SUOMESTA
Läheisten lisäksi on muutama asia, joita kaipaan Suomesta. Ensimmäisenä tulee mieleen pehmeämmät sängyt. Ai että kaipaan jenkkisänkyäni. Täällä Espanjassa on törkeän kovat sängyt. Monesti herään yöllä siihen, että kylki on aivan puutunut ja pitää vaihtaa puolta.Mutta eipä tästä Fuengirolasta tarvitse ajella kuin 20 minuuttia Malagan suuntaan, niin siellä on Ikea. En vaan viitsinyt puolen vuoden ajaksi ostaa sänkyä.
Ruisleipääkään en kaipaa. Sitä saa täältä. Samoin salmiakkia. Mutta olipa meillä huhtikuussa oikein joulu monta viikkoa, kun ystävämme toivat meille Suomesta ainakin 10 pussia salmiakkia! Kiitos niistä!
Kaipaan Suomesta halvempaa sähköä. Maalis-huhtikuun sähkölasku ei ollut enää kuin 88 euroa, sillä ilmojen lämmettyä ilmalämpöpumppua ei ole tarvinnut pitää päällä koko aikaa.
Talvikuukausina kaipasin keskuslämmitystä. Oli aika karua käydä suihkussa, kun asunnossa oli kosteaa ja alle 20 astetta lämmintä.
Suihkusta puheen ollen kaipaan vipuhanaa. Sellainen meillä on vain keittiössä. Ja kun kuuma- ja kylmähana ovat erikseen, niin on aika mahdoton avata niitä saippuaisilla käsillä. Eikä niistä kunnolla saa sopivaa vettä vaan se on aina liian kylmää tai liian kuumaa. Kaipaan tietysti myös pitkiä suihkuja. Muutaman kerran on käynyt niin, että kuumavesivaraajasta on loppunut lämmin vesi.
Pakko myöntää, että Suomessa on vaan maailman paras kraanavesi. Olen juonut täällä vesijohtovettä ja ehkä sen kalkkipitoisuudesta tai ilmastosta johtuen kynteni ylipäätään kasvavat eivätkä katkeile ja liuskoitu koko ajan, kuten Suomessa. Kalkkipitoisuudesta johtuen täällä joutuu käyttämään kalkinpoistoainetta pesukoneessa.
Ja sitten säätiedotus:
Viimeiset pari viikkoa on ollut pääasiassa lämmintä eli yli 20 astetta. Eilen kävin ensimmäistä kertaa tällä reissulla uimassa Välimeressä. Tuo uima-allas, jota olen tästä parvekkeelta katsellut nyt puoli vuotta, aukeaa vasta kesäkuussa.
Vappuna sää oli hyvin suomalainen eli satoi. Pari viikkoa sitten sunnuntai-iltana oli niin upea ukkosmyrsky, että oli pakko sulkea telkkari ja vaan katsella, kun salamat löivät antennivuoreen.
Seuraavissa blogeissa kerron retkistä Gibraltarille ja Nerjaan. Sekä ilmiöstä, jonka olen bongannut Fuengirolan suomalaisten facebook-ryhmistä. Siellä parikymppiset kerjäävät ihmisiltä rahaa, jotta pääsevät tänne töihin. Työpaikka on täällä jo, mutta ei ole rahaa lentolippuun. 😱 Sellaista se on elämä!
