Olen
aina ollut kova murehtimaan asioita, joille en voi mitään.
Helpottaakseni taakkaani olen päättänyt jatkaa tämän blogin
kirjoittamista, vaikka en enää olekaan vuorotteluvapaalla.
Blogillani on sen verran hyvä nimikin, että se sopii maailman
ihmettelyyn erittäin hyvin. Eri asia sitten on, että kuka näitä
marmatuksia jaksaa lukea.
En
saanut viime yönä nukuttua, koska päässäni pyöri pohdinnat
siitä, kuinka vaarallisia liikenteen aiheuttamat päästöt ovat
kadunvarsilla asuville. Ei ole tuullut pariin päivään, ja eilen
illalla jo ennen sänkyyn kömpimistä bensan vahva katku luikerteli
vaivihkaa yksiööni. Havahduin siihen, kun suussa alkoi maistua
bensa ja särky pään sisällä yltyi räjähdyspisteeseen. Myös
iho alkoi kutista. Tuntui ihan siltä kuin ihon päälle olisi
laskeutunut kihelmöintiä aiheuttava kalvo.
Talvella
tilanne on vielä tukahduttavampi, kun autoilevat naapurit
joutokäyttävät autoja pihalla rapsuttaessaan jäätä auton
ikkunoista pois.
Mitä
tässä tilanteessa voi tehdä? Ikkunan tai parvekkeen oven
aukaiseminen ei oikein auta. Pitäisikö hankkia ilmanpuhdistin?
Tiesittekö,
että lähes
miljoona suomalaista asuu alueilla, joissa melutaso ylittyy
liikenteen johdosta päivittäin. Melun, joka ylittää 55 Db, on
todettu aiheuttavan verenpaineen nousua, stressiä, ärtyisyyttä ja
väsymystä.
Olen
pistänyt merkille, että yhä enenevässä määrin asuntoja
rakennetaan vilkkaasti liikennöityjen teiden varsille. Toivottavasti
niissä asunnoissa on paremmat ikkunat kuin omassa asunnossani.
Loputon autoletka
Asun
Koskelantien varrella Helsingin Käpylässä. Käpylä on Helsingin
viihtyisimpiä kaupunginosia, mutta Koskelantiellä on jatkuva
liikenne. Se ei lakkaa koskaan. Se jatkuu läpi yön. Ehkä aamulla
kello kolmen ja neljän välillä on hieman hiljaisempaa, mutta
silloinkaan liikenne ei lakkaa kokonaan. Vilkkaimpaan ruuhka-aikaan
Koskelantiellä suhahtaa noin 100 autoa minuutissa.
Käytännössä
asuntoni ulkoseinusta on pelkkää ikkunaa. Pakkasta yrittää pitää
loitolla kaksinkertaiset ikkunat, joista vetää sen verran hyvin,
että jos talouspaperirulla on keittiön pöydällä, niin se tanssii
vedossa. Talvella tilkitsen keittiön ikkunan laittamalla villasukkia
ikkunoiden väliin.
Asuminen
tässä 1952 rakennetussa kerrostalossa on ollut hmmm.... sanoisinko
mielenkiintoista. Kesällä asunnossa on kuuma, edelliskesänä
asunnossa saattoi olla 50 astetta lämmintä, vähän niin kuin
saunassa olisi asunut, ja talvella kylmä. Edelliskesän helteillä
kärsin lämpöhalvauksista useaan otteeseen. Tänä kesänä asunnon
lämpötila kohosi korkeimmillaan 37 asteeseen.
Tässä
asunnossa asuminen on vähän niin kuin asuisi ulkona. Se on
mielenkiintoinen kokemus, sillä vaikka olen maalta kotoisin, en ole
koskaan nukkunut yhtään yötä teltassa. En edes festareilla. Tästä
kokemuksesta maksan 743 euroa kuukaudessa. Asumiskuluihin menee lähes
puolet nettopalkastani.
Kesällä 2018 tarkeni sisälläkin. |
Edullinen asunto perusoikeus vain hyvätuloisille?
Koti on
kai jokaisen ihmisen perusoikeus. Siksi onkin käsittämätöntä,
että Suomessa asuminen maksaa niin paljon. Vaikka juuri Suomessa
tarvitaan katto pään päälle, koska täällä on neljä
vuodenaikaa ja pakkasessa sillan alla on ikävää. Sinne voi vaikka
jäätyä.
Olen
asunut Helsingissä yli 20 vuotta. Silti en ole koskaan saanut
Helsingin kaupungilta vuokra-asuntoa. En, vaikka nykyinen
työnantajani on Helsingin kaupunki. Kuten Helsingin Sanomissa
kerrotaan, Helsingin kaupungin edullisissa vuokra-asunnoissa asuvat
hyvätuloiset.
Ja nyt
joku viisas voi siellä ihmetellä, että onpa kummallista kun en ole
koskaan säästänyt omaan asuntoon. No kertokaapas viisaat, että
mistä sitä säästää, kun asumiskulut nielevät suuren osan
palkasta! Olisi kai pitänyt osata sijoittaa. Siihen olen liian
tyhmä.
Nykyään
mietin päivittäin, onko tässä nykyisessä elämässä mitään
järkeä. Siis siinä, että teen vaativaa työtä, jossa on hirveä
vastuu elävistä ihmisistä. Vastuusen nähden saan aivan liian
vaatimatonta palkkaa, josta suurin osa hupenee asumiskustannuksiin.
Käyn töissä ja saan katon pään päälle. Muuhun kuin ruokaan ei
ole varaa. Jos ostan vaatteen, joudun tinkimään ruoasta. Mutta
winter is coming eikä kukkamekossa pakkasessa tarkene. Voi vaikka
jäätyä. Mutta tästä aiheesta myöhemmin lisää.
Liikenteen päästöt viidennes Suomen kasvihuonepäästöistä
Yritin
etsiä Helsingin Sanomien arkistoista artikkelia liikennepäästöistä
ja niiden vaikutuksista kadunvarsilla asuviin. Varsinaisesti siitä
en löytänyt, mutta aihetta sivuavia artikkeleita löytyi, kuten
tämä vuonna 2015 kirjoitettu juttu, jossa kerrotaan, että
ajoneuvojen määrä on kasvanut Suomessa vuodesta 1994 ja että
autokanta on Suomessa eurooppalaisittain vanhaa.
Löysin
myös artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan liikennesaasteet
lisäävät autismin riskiä.
Tosin
Suomessa liikennepäästöt eivät ole vielä New Yorkin tasolla.
Ällistyksekseni
bongasin myös artikkelin, jossa kerrotaan puun pienpoltosta
aiheutuvista nokipäästöistä.
Onko
tosiaankin niin, että yksityisautoilu kaupungissa, jossa on
suhteellisen hyvin toimiva julkinen liikenne on ihan ok, mutta
talvella puusaunan ja takan lämmittäminen on kyseenalaista? Minun
on vaikea uskoa, että liikenteen päästöt muodostavat vain
viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä.
Olen
onnellinen siitä, että autoilua verotetaan kovalla kädellä. Sitä
pitäisi verottaa vielä kovemmin pääkaupunkiseudulla ja
kaupungeissa. Se on selvää, että maalla ja haja-asutusalueilla
auto on välttämättömyys, ainoa keino liikkua paikasta toiseen,
koska julkista liikennettä ei ole. Mutta auto ei ole välttämätön
kaupungissa.
Ja koska
olen niin aurinkoinen ja hyväntuulinen ihminen, yritän etsiä
asioista myös positiivia puolia. Parempi siis se, että kuolee
liikennesaasteen aiheuttamaan keuhkosyöpään ennen eläkeikää
kuin se, että joutuisi kitumaan paskat housussa
vanhustensäilytyslaitoksessa satavuotiaaksi.
Tänään
27.9.2019 ilmanlaatu on Käpylää lähinnä olevalla Mäkelänkadun
mittauspisteellä tyydyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti