 |
| kuvat Jani Leinosen Kiasma-näyttelystä |
Me köyhät duunarit olemme lähellä
tilannetta, jossa pitää alkaa harkita rikkaiden syömistä. Ruokaan
ei enää ole varaa maassa, jossa leipäkin maksaa 4-5 euroa.
Miten tähän tilanteeseen on päädytty?
Miten hyvinvointivaltio Suomesta tuli vain hyväosaisten paratiisi,
jossa toimitusjohtajat nostavat miljoonien eurojen bonuksia,
bonuksia, jotka on revitty suoraan duunareiden selkänahasta?
Omasta mielestäni tähän tilanteeseen
päädyttiin sen vuoksi, että kokoomuslaisia alkoi kismittää se,
että duunareilla oli yhtäkkiä varaa matkustaa rantalomille.
Duunarit pilasivat kokoomuslaisten rantamaiseman. Siinä oli vaarassa
paljastua monen kokoomuslaisen Thaimaahan suuntautuneen golf-matkan
todellinen luonne. Ne oli niitä golf-matkoja, joihin ei otettu
vaimoja mukaan. 😉
Teen työkseni lastenhoitajan hommia.
Se on vaativaa ja arvokasta työtä. Vaativuus ei vaan näy palkassa
millään tavoin. Kuukausipalkkani on 2149,94 euroa – ei edes 2150
euroa! (Hävetkää!)
Viikkotyöaika on 38,75 tuntia. Minulla
ei ole lounastaukoa. Syön lasten kanssa. Minulla on työpäivän
aikana yksi 15 minuutin tauko. Työehtosopimuksen mukaan tauko on 10
minuuttia, mutta olemme sopineet nykyisen esimiehen kanssa, että
saamme pitää 15 minuutin tauon. Niinä päivinä, kun työaikani on
9-17 olen siis lapsiryhmässä 7 tuntia 45 minuuttia. Käsi
sydämelle, kuinka moni teistä tekee näin intensiivisiä työpäiviä?
Se ääliö, joka tuon 10 minuutin
tauon on keksinyt työehtosopimukseemme, ei ole varmasti koskaan
jalallaan astunut päiväkotiin.
Samanarvoisuus ei ole itsestäänselvyys
Työni on vaativaa, arvokasta ja ehkä
maailman vaikeinta. Kukaan ei ole vielä keksinyt täydellistä
reseptiä siihen, miten lapsia ohjataan ja kasvatetaan niin, että
heistä tulisi reiluja ja toiset ihmiset huomioonottavia. Olen
päivittäin vastuussa siitä, että lapsista kasvatetaan kunnollisia
kansalaisia. Tämä on haasteellista varsinkin työyhteisössä,
jossa hierarkiat jylläävät.
Olen työskennellyt päiväkodissa yli
3 vuotta. On ollut surullista huomata, että niiden joukossa, jotka
yrittävät opettaa lapsille hyviä arvoja, on aivan kamalia
työpaikkakiusaajia. Olen onnekas, että saan tällä hetkellä
työskennellä mukavan ja minua samanarvoisesti kohtelevan
varhaiskasvatuksen opettajan kanssa.
Meillä lastenhoitajilla on eri
tehtävät päiväkodissa ja eskarissa kuin varhaiskasvatuksen
opettajilla. Se ei silti tarkoita, etteikö meitä lastenhoitajia
voisi kohdella samanarvoisina.
Nyt kun varhaiskasvatuksen opettajista
on hirveä pula, olen huomannut, miten suuri valta heillä on.
Päiväkotien johtajilla on hirveät paineet saada varhaiskasvatuksen
opettajia töihin ja väkisinkin sinne valikoituu hmmm... mitä sanaa
voisin käyttää... vähemmän mukavaa, itseriittoista porukkaa.
Kuka tahansa ymmärtää, että tämänkaltaisessa tilanteessa
johtaja mieluummin pitää opettajan töissä kuin lastenhoitajan,
jos heidän välilleen tulee ongelmia. Lastenhoitajia on tarjolla,
opettajia ei.
Olen kohdannut todella julmaa käytöstä
varhaiskasvatuksen opettajilta. Minulle on sanottu esimerkiksi, että
ethän sinä mitään ymmärrä, kun sinulla ei ole omia lapsia.
(Juu, olen samaa mieltä. Oikeus hoitaa lapsia vain niille, joilla on
omia lapsia. Kuinkahan monta lastenhoitajaa päiväkoteihin jäisi?)
Mattoa on vedetty jalkojen alta niin, että olen joutunut epämukaviin
tilanteisiin. Minua on ignoorattu, kun olen halunnut tietää ryhmän
toiminnasta jotain. Eräs opettaja kahmi kaikki aamuvuoroni ja
vaihtoi työvuorojamme minulta kysymättä. Hän varmaan koki
olevansa niin paljon minua arvokkaampi työntekijä, että hänellä
oli oikeus tehdä niin. Kohtelu on ollut välillä jäätävää. On
opettajia, jotka tekevät hyvin selväksi, että lastenhoitajana
sinulla ei ole mitään arvoa ja että kelpaat vain ulkoilemaan
lasten kanssa.
Mutta mikäs kumma se on, kun jo
kouluissa tuleville varhaiskasvatuksen opettajille opetetaan, että
lastenhoitajat ovat tyhmiä ja että heitä ei kuulu kohdella
samanvertaisina. Varhaiskasvatusta opettavat naureskelevat
lastenhoitajille ja heidän taitamattomuudelleen. (Hävetkää!!!)
Tämän kuulin eräältä tutulta, joka opiskeli sosionomiksi
ammattikorkeakoulussa.
Olen samaa mieltä siitä, että me
lastenhoitajat olemme erittäin tyhmiä. Tyhmiä sen vuoksi, että
suostumme tekemään tätä työtä näin huonolla palkalla. On ehkä
ajateltu, että lastenhoitajat ovat kilttejä ja niin lapsirakkaita
naisia, ettei heille tarvitse maksaa työstä juuri mitään. Kiltit
naiset tekevät töitä hyväsydämisyyttään. Mutta sillä ei elä!
Ei aikaa lukea varhaiskasvatussuunnitelmia
Meillä lastenhoitajilla ei ole
suunnitteluaikaa, kuten varhaiskasvatuksen opettajilla (ent.
lastentarhanopettaja). Silloin, kun opettaja ei ole paikalla
(sairaana tai koulutuksessa), me lastenhoitajat vedämme toimintaa
lapsille keksimällä sitä takataskusta. Meidän on vain keksittävä
toiminta siinä tilanteessa.
Väkisinkin tulee mieleen, että kumpi
vaatii ihmiseltä työpanoksena enemmän, se, että saa rauhassa
suunnitella toimintaa vai se, että joutuu keksimään toiminnan
käsillä olevalla hetkellä?
Meidän lastenhoitajien tulisi
noudattaa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa päivittäin.
Suunnitelma laaditaan jokaiselle lapselle yksilöllisesti
varhaiskasvatuksen opettajan ja vanhempien yhteisessä keskustelussa.
Näiden kolmen vuoden aikana, kun olen työskennellyt päiväkodissa,
minulla ei ole ollut kertaakaan mahdollisuutta lukea lasten
varhaiskasvatussuunitelmia. Siihen ei ole aikaa eikä meillä
lastenhoitajilla ole suunnitteluaikaa tai mitään muutakaan aikaa,
jolloin voisimme suunnitelmiin perehtyä.
En myöskään ole lukenut läheskään
kaikkien hoitamieni lasten perustietolomakkeita. Siihenkään
lastenhoitajilla ei ole aikaa. En todellakaan tuhlaa 15 minuutin
taukoaikaa työn tekemiseen. Se on se hetki, jolloin voin hoitaa omia
asioitani. Harvoin niitä vaan saa hoidetuksi 15 minuutissa.
Mielenkiinnolla odotan
varhaiskasvatuksen uuden lakimuutoksen voimaantuloa, jonka mukaan
päiväkodin jokaisessa ryhmässä pitäisi työskennellä kaksi
varhaiskasvatuksen opettajaa ja yksi lastenhoitaja.
Varhaiskasvatuksen opettajista on jo nyt hirveä pula. Millä
ihmeellä heitä taiotaan kaksi kuhunkin ryhmään? Ja entäs, kun
opettajat suunnittelevat? Ovatko lapset silloin sen yhden
lastenhoitajan vastuulla?
Tiedoksi niille, jotka eivät tätä
tiedä, mutta opettajat eivät suunnittele lapsiryhmässä. He
suunnittelevat ylhäisessä yksinäisyydessään melun ulottumattomissa! 😁 Kuka tulevaisuudessa ulkoilee lasten kanssa, kun molemmat opettajat suunnittelevat?
 |
| kuva Jani Leinosen Kiasma-näyttelystä. |
Laillista orjuutta?
Ulkoilen lasten kanssa vähintään
kaksi kertaa päivässä. Palkan pitäisi olla paljon parempi, jotta
voisin ostaa laadukkaita ulkovaatteita. Koska näin ei ole, toivon
jokaisesta talvesta lauhaa, koska minulla ei ole varaa ostaa lämpimiä
toppavaatteita. Tuntipalkallani, joka on 13,19 euroa, ei saa edes
uutta kaulaliinaa!
Tässä työssä vaatteet kuluvat,
koska niitä pitää pestä usein. Työpäivän jälkeen vaatteet
ovat erinäisissä eritteissä, kuten räässä. Haluaisin ostaa
laadukkaita vaatteita, mutta minulla ei ole siihen mahdollisuutta.
Minun on pakko tyytyä H&M-vaatteisiin, vaikka koenkin
syyllisyyttä siitä, että halpoja vaatteita tehdään kurjissa
oloissa.
Me varhaiskasvatuksessa työskentelevät
emme saa edes vaarallisen työn lisää. Altistamme itsemme
päivittäin täille, kihomadoille, muille pöpöille ja bakteereille
sekä väkivallalle.
Lapsi on lyönyt minua autolla kasvoihin niin,
että nenästäni vuosi verta. Onneksi silmälasit eivät menneet
rikki. Minulla ei olisi ollut varaa ostaa uusia. Lapsi on raapinut kämmenselkäni
verille, minua on potkittu, lyöty. Olen saanut lasillisen vettä
päälleni. Minulla on kuulonalentuma oikeassa korvassa metelin
vuoksi. Siinä vaiheessa, kun korvasuojia olisi tarvittu, silloinen
esimieheni vasta harkitsi, voiko niitä ylipäätään pitää
päiväkodissa. Että onko sen lainmukaista.
Muistan erään syksyn, kun
päiväkodissa, jossa työskentelin, ei ollut käsipapereita moneen
kuukauteen, koska esimies halusi säästää. Esimies säästi
työntekijöiden ja lasten hygieniassa. Olen ollut yksityisessä
päiväkodissa, jossa ei ole varaa nenäliinoihin, lasten nenät
pyyhitään karkeaan käsipaperiin.
Meillä varhaiskasvatuksessa
työskentelevillä pitäisi olla varaa käydä säännöllisesti
hierojalla. Me nostelemme lapsia ja kannamme heitä, pidämme
sylissä. Pesemme takapuolia, vaihdamme vaippoja yleensä huonossa
työasennossa.
Työnantajani on tehnyt sopimuksen
yhden hierontaliikkeen kanssa, josta saamme peräti 10 prosentin
alennuksen! Kerrassaan loistavaa! Miettikää, 10 prosenttia! Wau!
Nykyisen ammattiliittoni jäseneduissa ei ole minkäänlaista
alennettua hierontapalvelua tarjolla.
Me varhaiskasvatuksessa työskentelevät
saatamme itsemme alttiiksi monille vaaratekijöille ihan
naurettavalla palkalla! Palkalla, jolla ei elä. Henkilökohtainen
budjettini on 50 euroa viikossa vuokran ja laskujen maksun jälkeen.
Onneksi monilla lastenhoitajilla on
aviomies, joka tienaa paremmin, niin ei tarvitse kuolla nälkään ja
perhekin tulee ruokittua. Minulla ei ole rikasta aviomiestä enkä
varmaan koskaan sellaista löydäkään, koska minulla ei ole varaa
käydä ulkona ystävien kanssa. Minulla ei ole varaa syödä
ravintolassa tai viettää iltaa kaupungilla. Minulla on varaa olla
kotona ja ostaa ruokaa kaupasta.
Joo, joo, Tinder ja muut treffiohjelmat
ovat netissä, mutta sielläkin suurimmaksi osaksi varatut miehet
etsivät seikkailuja. 😉
Koska työni on henkisesti hyvin
kuormittavaa, en jaksaisi edes tavata ystäviä ja kavereita
vapaa-ajalla. Mieluiten olen kotona täydessä hiljaisuudessa
lepuuttamassa korvia.
Olen voinut henkisesti huonosti koko
sen ajan, kun olen työskennellyt varhaiskasvatuksen parissa.
Kyllähän se masentaa ihmistä, että on tehnyt töitä yli 20
vuotta ja nyt on niin huono palkka, että meinaa kuolla nälkään!
Onneksi en ole joutunut työskentelemään varhaiskasvatuksessa koko
työikääni. Mutta niin kauan kuin olen, olen kokenut ja koen
olevani toisen luokan kansalainen, koska olen köyhä eikä minulla
ole varaa tehdä asioita, joita parempituloiset pitävät normaalina.
Nyt jos meille lastenhoitajille ei tule
seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa palkankorotusta, toivon,
että työehtosopimukseen kirjataan ehto, että työajalla saa käydä
leipäjonossa. Tai sitten meidän pitää alkaa syödä rikkaita...
Kenestäköhän minä aloittaisin...
Inkluusio on säästötoimi - ei lapsen etu
Paitsi että varhaiskasvatuksen
opettajista on kova pula, myös erityisvarhaiskasvatuksen opettajista
on huutava pula. Mihin kaikki valmistuneet ovat hävinneet? Ehkä he
ovat ymmärtäneet, että työn vaativuus ei vastaa palkkaa ja
hakeutuneet parempipalkkaisiin töihin.
Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa
on muotia inklusoida erityistä tukea tarvitsevat lapset tavallisiin
päiväkodin ryhmiin. Ajatus on hieno ja jalo. Ymmärrän, että
erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on oikeus siihen.
Mutta mitä tapahtuu sitten, kun
erityistä tukea tarvitseva lapsi ei saa hänelle kuuluvaa tukea? Kun
ryhmässä ei ole varhaiskasvatuksen erityisopettajaa tai edes
avustajaa? Eikä toivoakaan saada sellaista. No, sitten erityistä
tukea tarvitsevat lapset ovat lastenhoitajien vastuulla.
Kokemuksesta voin kertoa, että se on
raskasta myös henkisesti, koska koen, että minulla ei ole
tarvittavaa koulutusta toimia erityistä tukea tarvitsevien lasten
kanssa. Se on minusta väärin erityistä tukea tarvitsevia lapsia
kohtaan.
Olen myös kokenut, että erityistä
tukea tarvitsevat lapset saavat harvoin onnistumisen elämyksiä
ollessaan tavallisissa ryhmissä. He vertaavat itseään muihin
lapsiin ja tuntevat itsensä huonommiksi. Se on surullista ja sitä
on sydäntäsärkevää seurata.
Työnantaja on varmasti mielissään
inkluusiosta. Siinähän säästää, kun ei tarvitse palkata
varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, koska niitä ei ole, ja tehtävä
siirtyy lastenhoitajille. Lastenhoitajat tekevät varhaiskasvatuksen
erityisopettajan töitä lastenhoitajan palkalla. Reilua, vai mitä?
Suomi on reilu maa! Tällä hetkellä
tuntuu syvästi siltä, että on lottovoitto syntyä Suomeen (orjaksi)! 😜
Ai niin, nyt kun on niin coolia jaella
niitä aforismeja, joissa sanotaan, että älä mieti sitä, mitä
sinulta puuttuu vaan sitä, mitä sinulla on, niin odottakaas... Olen
fyysisesti terve. Jee! Minulla on terveys (ainakin vielä)! Muuta en
sitten keksikään.
