perjantai 27. syyskuuta 2019

Bensankatkuisia unia


Olen aina ollut kova murehtimaan asioita, joille en voi mitään. Helpottaakseni taakkaani olen päättänyt jatkaa tämän blogin kirjoittamista, vaikka en enää olekaan vuorotteluvapaalla. Blogillani on sen verran hyvä nimikin, että se sopii maailman ihmettelyyn erittäin hyvin. Eri asia sitten on, että kuka näitä marmatuksia jaksaa lukea.

En saanut viime yönä nukuttua, koska päässäni pyöri pohdinnat siitä, kuinka vaarallisia liikenteen aiheuttamat päästöt ovat kadunvarsilla asuville. Ei ole tuullut pariin päivään, ja eilen illalla jo ennen sänkyyn kömpimistä bensan vahva katku luikerteli vaivihkaa yksiööni. Havahduin siihen, kun suussa alkoi maistua bensa ja särky pään sisällä yltyi räjähdyspisteeseen. Myös iho alkoi kutista. Tuntui ihan siltä kuin ihon päälle olisi laskeutunut kihelmöintiä aiheuttava kalvo.

Talvella tilanne on vielä tukahduttavampi, kun autoilevat naapurit joutokäyttävät autoja pihalla rapsuttaessaan jäätä auton ikkunoista pois.

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Ikkunan tai parvekkeen oven aukaiseminen ei oikein auta. Pitäisikö hankkia ilmanpuhdistin?

Tiesittekö, että lähes miljoona suomalaista asuu alueilla, joissa melutaso ylittyy liikenteen johdosta päivittäin. Melun, joka ylittää 55 Db, on todettu aiheuttavan verenpaineen nousua, stressiä, ärtyisyyttä ja väsymystä. 


Olen pistänyt merkille, että yhä enenevässä määrin asuntoja rakennetaan vilkkaasti liikennöityjen teiden varsille. Toivottavasti niissä asunnoissa on paremmat ikkunat kuin omassa asunnossani.

Loputon autoletka

Asun Koskelantien varrella Helsingin Käpylässä. Käpylä on Helsingin viihtyisimpiä kaupunginosia, mutta Koskelantiellä on jatkuva liikenne. Se ei lakkaa koskaan. Se jatkuu läpi yön. Ehkä aamulla kello kolmen ja neljän välillä on hieman hiljaisempaa, mutta silloinkaan liikenne ei lakkaa kokonaan. Vilkkaimpaan ruuhka-aikaan Koskelantiellä suhahtaa noin 100 autoa minuutissa.

Käytännössä asuntoni ulkoseinusta on pelkkää ikkunaa. Pakkasta yrittää pitää loitolla kaksinkertaiset ikkunat, joista vetää sen verran hyvin, että jos talouspaperirulla on keittiön pöydällä, niin se tanssii vedossa. Talvella tilkitsen keittiön ikkunan laittamalla villasukkia ikkunoiden väliin.


Asuminen tässä 1952 rakennetussa kerrostalossa on ollut hmmm.... sanoisinko mielenkiintoista. Kesällä asunnossa on kuuma, edelliskesänä asunnossa saattoi olla 50 astetta lämmintä, vähän niin kuin saunassa olisi asunut, ja talvella kylmä. Edelliskesän helteillä kärsin lämpöhalvauksista useaan otteeseen. Tänä kesänä asunnon lämpötila kohosi korkeimmillaan 37 asteeseen.

Tässä asunnossa asuminen on vähän niin kuin asuisi ulkona. Se on mielenkiintoinen kokemus, sillä vaikka olen maalta kotoisin, en ole koskaan nukkunut yhtään yötä teltassa. En edes festareilla. Tästä kokemuksesta maksan 743 euroa kuukaudessa. Asumiskuluihin menee lähes puolet nettopalkastani.



Kesällä 2018 tarkeni sisälläkin.


Edullinen asunto perusoikeus vain hyvätuloisille?


Koti on kai jokaisen ihmisen perusoikeus. Siksi onkin käsittämätöntä, että Suomessa asuminen maksaa niin paljon. Vaikka juuri Suomessa tarvitaan katto pään päälle, koska täällä on neljä vuodenaikaa ja pakkasessa sillan alla on ikävää. Sinne voi vaikka jäätyä.

Olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta. Silti en ole koskaan saanut Helsingin kaupungilta vuokra-asuntoa. En, vaikka nykyinen työnantajani on Helsingin kaupunki. Kuten Helsingin Sanomissa kerrotaan, Helsingin kaupungin edullisissa vuokra-asunnoissa asuvat hyvätuloiset.



Ja nyt joku viisas voi siellä ihmetellä, että onpa kummallista kun en ole koskaan säästänyt omaan asuntoon. No kertokaapas viisaat, että mistä sitä säästää, kun asumiskulut nielevät suuren osan palkasta! Olisi kai pitänyt osata sijoittaa. Siihen olen liian tyhmä.

Nykyään mietin päivittäin, onko tässä nykyisessä elämässä mitään järkeä. Siis siinä, että teen vaativaa työtä, jossa on hirveä vastuu elävistä ihmisistä. Vastuusen nähden saan aivan liian vaatimatonta palkkaa, josta suurin osa hupenee asumiskustannuksiin. Käyn töissä ja saan katon pään päälle. Muuhun kuin ruokaan ei ole varaa. Jos ostan vaatteen, joudun tinkimään ruoasta. Mutta winter is coming eikä kukkamekossa pakkasessa tarkene. Voi vaikka jäätyä. Mutta tästä aiheesta myöhemmin lisää.


Liikenteen päästöt viidennes Suomen kasvihuonepäästöistä

Yritin etsiä Helsingin Sanomien arkistoista artikkelia liikennepäästöistä ja niiden vaikutuksista kadunvarsilla asuviin. Varsinaisesti siitä en löytänyt, mutta aihetta sivuavia artikkeleita löytyi, kuten tämä vuonna 2015 kirjoitettu juttu, jossa kerrotaan, että ajoneuvojen määrä on kasvanut Suomessa vuodesta 1994 ja että autokanta on Suomessa eurooppalaisittain vanhaa.


Löysin myös artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan liikennesaasteet lisäävät autismin riskiä.


Tosin Suomessa liikennepäästöt eivät ole vielä New Yorkin tasolla.

Ällistyksekseni bongasin myös artikkelin, jossa kerrotaan puun pienpoltosta aiheutuvista nokipäästöistä.


Onko tosiaankin niin, että yksityisautoilu kaupungissa, jossa on suhteellisen hyvin toimiva julkinen liikenne on ihan ok, mutta talvella puusaunan ja takan lämmittäminen on kyseenalaista? Minun on vaikea uskoa, että liikenteen päästöt muodostavat vain viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä.

Olen onnellinen siitä, että autoilua verotetaan kovalla kädellä. Sitä pitäisi verottaa vielä kovemmin pääkaupunkiseudulla ja kaupungeissa. Se on selvää, että maalla ja haja-asutusalueilla auto on välttämättömyys, ainoa keino liikkua paikasta toiseen, koska julkista liikennettä ei ole. Mutta auto ei ole välttämätön kaupungissa.

Ja koska olen niin aurinkoinen ja hyväntuulinen ihminen, yritän etsiä asioista myös positiivia puolia. Parempi siis se, että kuolee liikennesaasteen aiheuttamaan keuhkosyöpään ennen eläkeikää kuin se, että joutuisi kitumaan paskat housussa vanhustensäilytyslaitoksessa satavuotiaaksi.

Tänään 27.9.2019 ilmanlaatu on Käpylää lähinnä olevalla Mäkelänkadun mittauspisteellä tyydyttävä.


Lastenhoitajan elämä on niukkaa hyvinvointivaltiossa

kuvat Jani Leinosen Kiasma-näyttelystä Me köyhät duunarit olemme lähellä tilannetta, jossa pitää alkaa harkita rikkaiden syömistä....