perjantai 23. helmikuuta 2018

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Espanjan opiskelua ja lattareita

Yksi tämän blogin tarkoituksista oli tutkia, pärjääkö vuorotteluvapaakorvauksella Fuengirolassa.

 No ei pärjää, en minä ainakaan ole pärjännyt tähän mennessä. Saamani vuorotteluvapaakorvaus on nettona noin 750 euroa. Siitä menee vuokraan 350 euroa. Olen joutunut rokottamaan säästötiliäni useasti, mutta onneksi sellainen on. Ainakaan näin alkuvaiheessa en ole pärjännyt, sillä on pitänyt tehdä kaikenlaisia hankintoja asuntoon: mattoja, petivaatteita, pari sohvanpäällistä, paistinpannuja, imuri, pesuaineita jne.

Aika täällä on rientänyt siivillä. Tiistai on viikon hektisin päivä, sillä silloin minulla on iltapäivällä espanjan tunti Sofia-opistolla ja illalla lattaritunti samassa paikassa. Sofia-opisto sijaitsee kätevästi ihan tuossa 7 minuutin kävelymatkan pässä.

Olen aivan innoissani soololattaritunneista ja mielissäni siitä, että voin täälläkin harrastaa tanssia. Olen tanssinut salsaa, chachata, rumbaa, jiveä ja soolotangoa Anna palaa -tanssikoulun tunneilla. Tanssinopettajani on Tanssii tähtien kanssa -ohjelmastakin tuttu Anna Sainila. Anna tanssi ohjelmassa mm. koomikko Sami Hedbergin kanssa. Anna on hillittömän hauska opettaja. En muista, koska olisin nauranut tanssitunneilla niin paljon! 😍 Onneksi Annan tunneille on päässyt myös lauantaisin parin tunnin tiiviskursseille.

Pakko tässä kohtaa kehua myös toista tanssinopettajaani, afrotanssin Suomeen lanseerannutta Outi Kallista. Outi on yksi aurinkoisimmista ja innostavimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut. Outi opettaa afrotanssia mm. Kallion naisvoimistelijoissa.

Kunnioitus Tanssi tähtien kanssa -ohjelman tähtiä kohtaan on kasvanut sitä mukaa, mitä useammalla lattaritunnilla olen käynyt. Vaikka lattarit näyttävätkin helpolta - korkkarit jalkaan, hapsuhame päälle ja lannetta vatkaamaan vaan - niin sitä ne eivät kyllä ole! Jo pelkkä oikean tanssiasennon löytäminen on haasteellista. Osa oikeaa tanssiasentoa on: tissit pöydälle. 😀

Minulle vaikeuksia ovat tuottaneet varsinkin chacha ja rumba, joita tanssitaan polvet suorina. Se tuntuu älyttömän vaikealta, kun on tanssinut afrotanssia yli 10 vuotta polvet koukussa. Tällä viikolla ihanan tulinen tango tuntui hieman helpommalta, koska sitä sai tanssia polvet koukussa.

Tiistai-iltana kurkistelin ovenraosta omaa tuntia edeltävää parilattarituntia. Olipa mieletöntä katsella keski- ja seniori-ikäisiä pareja ja varsinkin suomalaisia miehiä, joilla lanne vatkaa jo ihan ihailtavasti salsan tahtiin!


KIIREETTÖMIÄ AAMUJA


Yleensä herään auringonnousuun kahdeksan aikoihin. Nautin suunnattomasti kiireettömistä aamuista ja saatan lukea uutisia parikin tuntia. Sitten lähden ruokakauppaan. Olen huomannut, että vihanneksia ja hedelmiä saa katukojuista halvemmalla kuin marketeista. Eräänä päivän ostin pari sipulia, ison bataatin ja inkivääriä katukojusta enkä millään meinannut tajuta, että ne maksoivat yhteensä 98 senttiä. Kaupassa käynnin jälkeen lähden ulos. Käyn melkein päivittäin kävelemässä Paseo Maritimo -rantakadulla. Se ulottuu Benalmadenan rajalta Sohailin linnalle ja on 7 kilometriä pitkä. Aurinkoisina päivinä rantakadulla on melkein ruuhkaa.
Sohailin linna.






Saatan istuskella pitkän aikaa meren rannalla ja ihmetellä meren eri sävyjä. Miten se voikin olla joka päivä eri värinen ja onko niille kaikille väreille edes omaa nimeä. Tänään se on hieman kirkkaamman sininen kuin eilen, ja myrskyisinä päivinä se näyttää siltä kuin olisi haaleaa vettä lasissa.







Levää vai paskaa Sohailin linnan kanavassa?
Tunnen itseni onnekkaaksi, että minulla on mahdollisuus vain ylittää katu ja kävellä meren luo. Surullista on, miten välinpitämättömästi monet suhtautuvat meriin. Tuolla rannalla ajelehtii tämän tästä muovipusseja, ja parissa kanavassa on paljon roskaa, mutta muuten ranta on aika siisti. Tosin siitä ei ole kuin kuutisen vuotta, kun täällä vielä hotellit ja ravintolat laskivat jätevetensä Välimereen. Ja skandit uiskentelivat siellä tietämättömän tyytyväisinä!

Ulkoilun jälkeen kipaisen kotiin laittamaan ruokaa. Olen opetellut kokkaamista. Suomessa ollessamme mieheni vastasi suurelta osin ruoanlaitosta, mutta nyt kun hän käy töissä ja minä olen vapaalla, niin en
kehtaisi olla laittamatta hänelle ruokaa. Oikeastaan kokkailu on ollut ihan kivaa, nyt kun sitä on saanut opetella ihan rauhassa, kiireettä. Yleensä kun on työpäivän jälkeen käynyt ruokakaupassa, niin on ollut jo niin kiljuva nälkä, että ruoka on pitänyt saada pikaisesti valmiiksi.

Olen siis vähän tällainen ama de casa eli kotirouva ilman lapsia. 😉
Olen lukenut paljon kirjoja ja seurannut Fuengirolan suomalaisten keskusteluryhmiä Facebookissa. Yleensä niistä saa hyviä vinkkejä ja neuvoja, mutta en voi olla kauhistelematta sitä, kuinka rumasti jotkut ihmiset kirjoittavat toisillensa. Varsinkin vanhemmat miehet. Ehkä sellainen hirvittävä vittuilu toisille suomalaisille on heidän mielestään hauskaa. Siksi en ole hirveästi halunnut olla tekemisissä suomalaisten kanssa. Espanjalaisiin en ole vielä tutustunut ollenkaan. He ovat hyvin perhekeskeisiä ihmisiä, ja minusta tuntuu, että he haluavat olla omassa rauhassaan aivan kuten suomalaisetkin.


S0SIAALISET SENIORIT

 Nyt kun olen katsellut kuvia sieltä lumisesta ja pakkasen kourissa kärvistelevästä Suomesta, ymmärrän hyvin, miksi suomalaiset ja varsinkin seniorit haluavat muuttaa tänne. Koska täällä ei ole lunta, on liikkuminen helppoa huonokuntoisellekin seniorille. Eikä pelkästään pikku lenkki ole tärkeää vaan myös se, että voi tavata ystäviä ja tuttuja. Eli elämä täällä on sosiaalista. Ja jos ei jalka enää kanna, niin täältä voi vuokrata senioriskoottereita ja huristella niillä pitkin rantakatua.

Ajatellaanpa pienessä punaisessa tuvassa keskustan ulkopuolella asuvaa Hilmaa, jolla liikkuminen on jo vähän kehnonlaista. Saattaa olla, ettei Hilma uskalla lähteä talvella ulos liukastelemaan, jottei vaan lonkka murtuisi. Tänä talvena Suomessa on nuoremmatkin kaatuilleet ja liukastelleet kaduilla. Niin ja näin otsikon koirastakin, joka oli liukastunut ja jonka omistaja vaatii kaupungilta korvauksia.

No, Hilma saattaa viettää pitkänkin aikaa yksin tuvassaan, jos Alepa kantaa ruokakassit ovelle. Mutta täällä Hilma voi liikkua pelkäämättä liukastuvansa kadulla ja voi tavata muita ihmisiä. Täällä on paljon aktiviteettia suomalaisille. Osa pelaa golfia, osa laulaa kuorossa, osa istuu terasseilla viinilasillisella ystävien kanssa, harrastuksia löytyy Sofia-opiston ja Suomelan kautta, täällä on jopa Aurinkorannikon Martat. Retkillä on suomalaiset oppaat. Kyllä minä voisin kuvitella asuvani täällä eläkeläisenä.

Edes kielitaidottomuus ei ole esteenä täällä oleville suomalaisille senioreille. He saavat palvelua suomen kielellä ainakin suomalaisissa ravintoloissa eikä makutottumuksiaankaan tarvitse muuttaa, sillä karjalanpaistia ja hernekeittoa voi mättää suomalaisissa ravintoloissa viikosta toiseen. Tällaisia ravintoloita ovat esimerkiksi Kardemumma, Witi, Kukko ja Renfe vain muutamia mainitakseni. Itse en ole käynyt syömässä niissä, ainakaan vielä.




Täällä on helppoa olla ja liikkua. Meinasin kyllä pyllähtää tuolilla kumoon uuden vuoden aattona, kun olimme intialais-italialaisessa Pepperoni-ravintolassa syömässä. Intialaista alkuperää oleva tarjoilija otti suomalaisten asiakkaiden tilauksen vastaan selvällä suomen kielellä! Osa tarjoilijoista haluaa oppia suomea, jotta he voisivat palvella asiakkaita paremmin. Ja melkein joka ravintolassa, oli se sitten suomalainen tai ei, on suomalainen ruokalista.

Täältä löytyy myös kirjastoja. Fuengirolan kansainvälisen kirjaston lisäksi kirjoja voi lainata Kardemummasta, Seurakuntatalolta ja Suomelasta.

Tangokuninkaalliset hyppäävät täällä yhtenään esiintymässä suomalaisissa ravintoloissa ja onhan täällä myöskin Tauski-baari (en ole käynyt sielläkään). Ja karaoke, sen suosio on taattu. On se niin nostalgista, kun täällä palmujen katveessa käy karaokessa raiskaamassa Lapin kesä -kappaleen.

Aurinkoisina päivinä kannan espanjankirjat rannalle mukaan.


Ai niin ja säätiedotus: Viime viikolla oli useana päivänä 18 astetta lämmintä varjossa, yhtenä jopa 19 astetta. Viime viikolla ei tarvinnut pitää ilmalämpöpumppua päivisin päällä. Tällä viikolla on ollut hieman viileämpää, tänään 23.2.2018 kello 13.10 on 14 astetta varjossa.


Tänään on jännittävä päivä, sillä saamme ensimmäiset vieraat Suomesta!


Lastenhoitajan elämä on niukkaa hyvinvointivaltiossa

kuvat Jani Leinosen Kiasma-näyttelystä Me köyhät duunarit olemme lähellä tilannetta, jossa pitää alkaa harkita rikkaiden syömistä....