Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Euroopan kallein sähkö ja Ronda

Kauan pelätty sähkölasku lankesi. Se maksoi vähemmän kuin pelkäsin, mutta kuitenkin ihan liikaa. Tammikuun sähkölasku oli 117 euroa ja helmikuun 124 euroa.

Kuten arvelinkin, kalliiksi tuli asuminen tässä kylmässä asunnossa, jonne ei paista aurinko. Halvemmalla olisi päässyt, jos olisi avannut kukkaron nyörejä hieman leveämmälle ja vuokrannut asunnon, johon paistaa aurinko koko päivän.

Veden lämmittäminen syö sähköä ihan pirusti. Sähkölasku jää huomattavasti pienemmäksi, jos talon katolla on aurinkopaneeli, joka lämmittää veden. Veden lämmittäminen auringolla on sentään sallittua täällä Espanjassa.

No, oppirahat on nyt maksettu.

Maapallon asema on muuttunut aurinkoon nähden paljon siitä, kun joulukuussa muutimme tähän asuntoon, sillä nyt meidän parvekkeelle paistaa aurinko kello 8 aamulla noin 11.30 asti. Muutamana aamuna olen kantanut aamupalan parvekkeelle ja nautiskellut lämmöstä.

SUKULAISIA KYLÄSSÄ KOKO MAALISKUUN

Maaliskuu kiisi ihan siivillä sukulaisten vieraillessa meillä. Minun vanhempani ja siskoni 8-vuotias tulivat Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla kymmeneksi päiväksi ja samana päivänä, kun he lähtivät takaisin Suomeen, saapuivat mieheni vanhemmat ja sisko taaperonsa kanssa yöllä.

Harmittaa ihan valtavasti, että hiihtolomaviikolla oli surkeat ilmat. Satoi lähes joka päivä. Mutta minkäs sille mahtaa, kun ei ole ilmojen valtias.

Meidän oli tarkoitus lähteä käymään Gibraltarilla vanhempieni kanssa, vuokra-autokin oli jo varattu, mutta juuri sinä päivänä oli myrskyisä sää. Ajelimme sitten Mijasin kylään ihailemaan maisemia, mutta siellä oli niin kova sumu, ettei koko Fuengirolaa tai rannikkoa näkynyt sumun lävitse. Vietimme sitten sateisen päivän Benalmadenan Sea Lifessa. Ainakin 8-vuotias viihtyi siellä erinomaisesti.

RETKI RONDAAN

Andalusian kauneimmaksi kaupungiksi kutsuttu Ronda on rakennettu syvien rotkojen päälle Serrania de Rondan vuoristoon. Rondassa asuu 35 000 ihmistä. Fuengirolasta Rondaan on 94 kilometrin ajomatka.

Nousimme Rondaan kiharaisen mutkaista ja kapeaa vuoristotietä pitkin. Maisemat olivat huikeat! Matkalla näimme satoja tuulivoimaloita. Hassua kyllä, ne eivät mielestäni lainkaan pilanneet maisemaa, päinvastoin mieleeni tulvahti se suuri hämmästys, jonka koin Niilin risteilyn yhteydessä vuonna 2011. Bussimatkalla Kairoon näin tuhansia tuulivoimaloita, niitä oli silmänkantamattomiin.

Tällaisina hetkinä tulee aina mieleen, että viisaat ihmiset ihan oikeasti tekevät jotain maapallon pelastamiseksi ottaessaan uusiutuvia energianlähteitä käyttöön. Montakohan tuulivoimalaa Suomessa mahtaa olla? Yleltä löytämäni uutisen perusteella 700-800. Yllättävän paljon! Olen toivonut jo usean vuoden ajan, että Pasilaan pystytettäisiin tuulivoimala, koska siellä tuulee aina.

Nousu merenpinnasta Rondaa kohti veti korvat monta kertaa lukkoon. Nousu vuoristoon näkyi myös lämpötilassa. Fuengirolassa oli noin 17 astetta lämmintä lähtiessämme, mutta paikoitellen ylempänä vuoristossa oli vain 9 astetta. Onneksi perillä oli hieman lämpöisempi, mutta nyt muistan ikuisesti, että kun lähtee vuoristoon, kannattaa pukeutua lämpimästi.

Rondassa Puente Nuevon sillalta on häikäisevät näköalat kanjoniin.

Uskaltaisitko nukkua El Parador de Ronda -hotellissa? 

Lisää kuvateksti

Kanjonin läpi virtaa Guadalevin-joki.

Unissakävelijän ei kannata ostaa asuntoa rotkon reunalta.

Tällä reissulla jäi näkemättä Arabialainen kylpylä, Palacio del Rey Moron -palatsi ja Benaojanin kissaluola, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten. Rondassa on niin paljon nähtävää, että sinne kannattaa jäädä yöksi jo ihan senkin vuoksi, että iltaisin El Tajo -rotko valaistaan upeasti.

Lisää Rondan nähtävyyksistä löytyy täältä: /www.espanja-loma.fi/Ronda/artikkelit/rondan-nahtavyydet-top-12 

Ja sitten säätiedotus:

Maaliskuun alku oli niin sateinen, ettei rannalla tullut vietettyä aikaa ollenkaan. Ilmat lämpenivät pääsiäisviikolla. Pääsiäisviikko ja sitä seuraava viikko olivat aurinkoisia ja lämpöisiä, lämpötila kohosi paikoitellen 20 asteeseen. Tämä viikko on ollut jälleen sateinen. Täällä pitempään asuneet suomalaiset sanovat, että kevät on pahasti myöhässä.

Tänään on satanut kaatamalla koko päivän. Tänä aamuna oli 11,5 astetta lämmintä. Eli ei auttanut muu kuin vetää fleece-vaatteet ylle. Vuosi sitten täällä on ollut 28 astetta lämmintä ja aurinkoista.

Onkohan minussa sateentekijän vikaa? 😜 Vähän alkaa siltä vaikuttaa, sillä Niilin risteilyllä ollessani siellä satoi yhtenä aamuna kaatamalla. Jopa opas oli aivan ihmeissään, koska ei ole lainkaan tyypillistä, että Egyptissä sataa tammikuun puolenvälin jälkeen. Myös Thaimaassa on satanut aina, kun olen ollut siellä. Ehkä minut kannattaisi viedä Saharaan, siellä sataisi taatusti, jos menisin sinne. 😁😉😊

Joka tapauksessa olen tyytyväinen , että olen viettänyt talven täällä, koska Suomessa oli niin kylmä ja luminen talvi. Olen onnellinen, ettei minun ole tarvinnut pukea sormet verillä kymmenelle lapselle talvihaalareita päiväkodissa eikä ole tarvinnut olla ulkona palelemassa kahta kertaa päivässä jäätävässä pakkasessa. 😊

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Espanjan opiskelua ja lattareita

Yksi tämän blogin tarkoituksista oli tutkia, pärjääkö vuorotteluvapaakorvauksella Fuengirolassa.

 No ei pärjää, en minä ainakaan ole pärjännyt tähän mennessä. Saamani vuorotteluvapaakorvaus on nettona noin 750 euroa. Siitä menee vuokraan 350 euroa. Olen joutunut rokottamaan säästötiliäni useasti, mutta onneksi sellainen on. Ainakaan näin alkuvaiheessa en ole pärjännyt, sillä on pitänyt tehdä kaikenlaisia hankintoja asuntoon: mattoja, petivaatteita, pari sohvanpäällistä, paistinpannuja, imuri, pesuaineita jne.

Aika täällä on rientänyt siivillä. Tiistai on viikon hektisin päivä, sillä silloin minulla on iltapäivällä espanjan tunti Sofia-opistolla ja illalla lattaritunti samassa paikassa. Sofia-opisto sijaitsee kätevästi ihan tuossa 7 minuutin kävelymatkan pässä.

Olen aivan innoissani soololattaritunneista ja mielissäni siitä, että voin täälläkin harrastaa tanssia. Olen tanssinut salsaa, chachata, rumbaa, jiveä ja soolotangoa Anna palaa -tanssikoulun tunneilla. Tanssinopettajani on Tanssii tähtien kanssa -ohjelmastakin tuttu Anna Sainila. Anna tanssi ohjelmassa mm. koomikko Sami Hedbergin kanssa. Anna on hillittömän hauska opettaja. En muista, koska olisin nauranut tanssitunneilla niin paljon! 😍 Onneksi Annan tunneille on päässyt myös lauantaisin parin tunnin tiiviskursseille.

Pakko tässä kohtaa kehua myös toista tanssinopettajaani, afrotanssin Suomeen lanseerannutta Outi Kallista. Outi on yksi aurinkoisimmista ja innostavimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut. Outi opettaa afrotanssia mm. Kallion naisvoimistelijoissa.

Kunnioitus Tanssi tähtien kanssa -ohjelman tähtiä kohtaan on kasvanut sitä mukaa, mitä useammalla lattaritunnilla olen käynyt. Vaikka lattarit näyttävätkin helpolta - korkkarit jalkaan, hapsuhame päälle ja lannetta vatkaamaan vaan - niin sitä ne eivät kyllä ole! Jo pelkkä oikean tanssiasennon löytäminen on haasteellista. Osa oikeaa tanssiasentoa on: tissit pöydälle. 😀

Minulle vaikeuksia ovat tuottaneet varsinkin chacha ja rumba, joita tanssitaan polvet suorina. Se tuntuu älyttömän vaikealta, kun on tanssinut afrotanssia yli 10 vuotta polvet koukussa. Tällä viikolla ihanan tulinen tango tuntui hieman helpommalta, koska sitä sai tanssia polvet koukussa.

Tiistai-iltana kurkistelin ovenraosta omaa tuntia edeltävää parilattarituntia. Olipa mieletöntä katsella keski- ja seniori-ikäisiä pareja ja varsinkin suomalaisia miehiä, joilla lanne vatkaa jo ihan ihailtavasti salsan tahtiin!

KIIREETTÖMIÄ AAMUJA

Yleensä herään auringonnousuun kahdeksan aikoihin. Nautin suunnattomasti kiireettömistä aamuista ja saatan lukea uutisia parikin tuntia. Sitten lähden ruokakauppaan. Olen huomannut, että vihanneksia ja hedelmiä saa katukojuista halvemmalla kuin marketeista. Eräänä päivän ostin pari sipulia, ison bataatin ja inkivääriä katukojusta enkä millään meinannut tajuta, että ne maksoivat yhteensä 98 senttiä. Kaupassa käynnin jälkeen lähden ulos. Käyn melkein päivittäin kävelemässä Paseo Maritimo -rantakadulla. Se ulottuu Benalmadenan rajalta Sohailin linnalle ja on 7 kilometriä pitkä. Aurinkoisina päivinä rantakadulla on melkein ruuhkaa.

Sohailin linna.

Saatan istuskella pitkän aikaa meren rannalla ja ihmetellä meren eri sävyjä. Miten se voikin olla joka päivä eri värinen ja onko niille kaikille väreille edes omaa nimeä. Tänään se on hieman kirkkaamman sininen kuin eilen, ja myrskyisinä päivinä se näyttää siltä kuin olisi haaleaa vettä lasissa.

Levää vai paskaa Sohailin linnan kanavassa?

Tunnen itseni onnekkaaksi, että minulla on mahdollisuus vain ylittää katu ja kävellä meren luo. Surullista on, miten välinpitämättömästi monet suhtautuvat meriin. Tuolla rannalla ajelehtii tämän tästä muovipusseja, ja parissa kanavassa on paljon roskaa, mutta muuten ranta on aika siisti. Tosin siitä ei ole kuin kuutisen vuotta, kun täällä vielä hotellit ja ravintolat laskivat jätevetensä Välimereen. Ja skandit uiskentelivat siellä tietämättömän tyytyväisinä!

Ulkoilun jälkeen kipaisen kotiin laittamaan ruokaa. Olen opetellut kokkaamista. Suomessa ollessamme mieheni vastasi suurelta osin ruoanlaitosta, mutta nyt kun hän käy töissä ja minä olen vapaalla, niin en

kehtaisi olla laittamatta hänelle ruokaa. Oikeastaan kokkailu on ollut ihan kivaa, nyt kun sitä on saanut opetella ihan rauhassa, kiireettä. Yleensä kun on työpäivän jälkeen käynyt ruokakaupassa, niin on ollut jo niin kiljuva nälkä, että ruoka on pitänyt saada pikaisesti valmiiksi.

Olen siis vähän tällainen ama de casa eli kotirouva ilman lapsia. 😉
Olen lukenut paljon kirjoja ja seurannut Fuengirolan suomalaisten keskusteluryhmiä Facebookissa. Yleensä niistä saa hyviä vinkkejä ja neuvoja, mutta en voi olla kauhistelematta sitä, kuinka rumasti jotkut ihmiset kirjoittavat toisillensa. Varsinkin vanhemmat miehet. Ehkä sellainen hirvittävä vittuilu toisille suomalaisille on heidän mielestään hauskaa. Siksi en ole hirveästi halunnut olla tekemisissä suomalaisten kanssa. Espanjalaisiin en ole vielä tutustunut ollenkaan. He ovat hyvin perhekeskeisiä ihmisiä, ja minusta tuntuu, että he haluavat olla omassa rauhassaan aivan kuten suomalaisetkin.

S0SIAALISET SENIORIT

 Nyt kun olen katsellut kuvia sieltä lumisesta ja pakkasen kourissa kärvistelevästä Suomesta, ymmärrän hyvin, miksi suomalaiset ja varsinkin seniorit haluavat muuttaa tänne. Koska täällä ei ole lunta, on liikkuminen helppoa huonokuntoisellekin seniorille. Eikä pelkästään pikku lenkki ole tärkeää vaan myös se, että voi tavata ystäviä ja tuttuja. Eli elämä täällä on sosiaalista. Ja jos ei jalka enää kanna, niin täältä voi vuokrata senioriskoottereita ja huristella niillä pitkin rantakatua.

Ajatellaanpa pienessä punaisessa tuvassa keskustan ulkopuolella asuvaa Hilmaa, jolla liikkuminen on jo vähän kehnonlaista. Saattaa olla, ettei Hilma uskalla lähteä talvella ulos liukastelemaan, jottei vaan lonkka murtuisi. Tänä talvena Suomessa on nuoremmatkin kaatuilleet ja liukastelleet kaduilla. Niin ja näin otsikon koirastakin, joka oli liukastunut ja jonka omistaja vaatii kaupungilta korvauksia.

No, Hilma saattaa viettää pitkänkin aikaa yksin tuvassaan, jos Alepa kantaa ruokakassit ovelle. Mutta täällä Hilma voi liikkua pelkäämättä liukastuvansa kadulla ja voi tavata muita ihmisiä. Täällä on paljon aktiviteettia suomalaisille. Osa pelaa golfia, osa laulaa kuorossa, osa istuu terasseilla viinilasillisella ystävien kanssa, harrastuksia löytyy Sofia-opiston ja Suomelan kautta, täällä on jopa Aurinkorannikon Martat. Retkillä on suomalaiset oppaat. Kyllä minä voisin kuvitella asuvani täällä eläkeläisenä.

Edes kielitaidottomuus ei ole esteenä täällä oleville suomalaisille senioreille. He saavat palvelua suomen kielellä ainakin suomalaisissa ravintoloissa eikä makutottumuksiaankaan tarvitse muuttaa, sillä karjalanpaistia ja hernekeittoa voi mättää suomalaisissa ravintoloissa viikosta toiseen. Tällaisia ravintoloita ovat esimerkiksi Kardemumma, Witi, Kukko ja Renfe vain muutamia mainitakseni. Itse en ole käynyt syömässä niissä, ainakaan vielä.

Täällä on helppoa olla ja liikkua. Meinasin kyllä pyllähtää tuolilla kumoon uuden vuoden aattona, kun olimme intialais-italialaisessa Pepperoni-ravintolassa syömässä. Intialaista alkuperää oleva tarjoilija otti suomalaisten asiakkaiden tilauksen vastaan selvällä suomen kielellä! Osa tarjoilijoista haluaa oppia suomea, jotta he voisivat palvella asiakkaita paremmin. Ja melkein joka ravintolassa, oli se sitten suomalainen tai ei, on suomalainen ruokalista.

Täältä löytyy myös kirjastoja. Fuengirolan kansainvälisen kirjaston lisäksi kirjoja voi lainata Kardemummasta, Seurakuntatalolta ja Suomelasta.

Tangokuninkaalliset hyppäävät täällä yhtenään esiintymässä suomalaisissa ravintoloissa ja onhan täällä myöskin Tauski-baari (en ole käynyt sielläkään). Ja karaoke, sen suosio on taattu. On se niin nostalgista, kun täällä palmujen katveessa käy karaokessa raiskaamassa Lapin kesä -kappaleen.

Aurinkoisina päivinä kannan espanjankirjat rannalle mukaan.

Ai niin ja säätiedotus: Viime viikolla oli useana päivänä 18 astetta lämmintä varjossa, yhtenä jopa 19 astetta. Viime viikolla ei tarvinnut pitää ilmalämpöpumppua päivisin päällä. Tällä viikolla on ollut hieman viileämpää, tänään 23.2.2018 kello 13.10 on 14 astetta varjossa.


Tänään on jännittävä päivä, sillä saamme ensimmäiset vieraat Suomesta!

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Presidentinvaalit

Meillä suomalaisilla täällä Fuengirolassa oli eilen sunnuntaina 28.1.2018 yhtä jännittävä ilta kuin siellä kotimaassakin. Ennakkoäänestys oli vilkasta, Se-lehden mukaan äänestäjiä oli yli 40 prosenttia enemmän kuin viime presidentinvaaleissa. Ennakkoäänestyspaikkoja oli täällä Espanjassa kymmenen, ja äänestämässä kävi yhteensä 10 351 suomalaista. Täällä Fuengirolassa äänestettiin reippaasti - 4382 suomalaista kävi antamassa äänensä.

Vaalivalvojaisia järjestettiin ainakin kolmessa suomalaisravintolassa. Minä jäin kotiin seuraamaan vaalitulosta netistä, koska täällä on ollut lauantaista asti kova myrsky enkä uskaltanut lähteä ulos, sillä pelkäsin lentäväni kuin Maija Poppanen tuulen mukana takaisin Suomeen! 😄

Sen olen nyt tällä reissulla huomannut, että kun samassa paikassa on paljon suomalaisia, niin eihän siitä ilman riitaa selvitä. Kävin itse äänestämässä heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä eli 17. tammikuuta. Siitä tulikin mieleen, että edellisisissä pressanvaaleissa äänestin Thaimaassa.

Menin ennakkoäänestyspaikalle uuteen seurakuntakotiin puolenpäivän maissa. Ajattelin, että kiireisimmät ovat ehtineet jo alta pois, mutta saapuessani paikalle äänestysjono oli ainakin 15 metriä pitkä. Jonotin puolisen tuntia. No, siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka ja mitä. 

Tääĺlä on paljon koiria, ja koirat kulkevat omistajiensa mukana kaikkialle: parturiin, kahvilaan, ravintolaan jne. Takanani jonossa seisoi tyylikäs rouva, jolla oli mäyräkoira. Eräs mies kävi kysymässä mäyräkoiran omistajalta, aikoiko hän ottaa koiran sisälle mukaan. Toki, rouva vastasi, muutkin ovat ottaneet koiran sisälle mukaan. Sisältä äänestämästä oli tullut jo ainakin kolme koiraa omistajiensa kanssa. Mies selitti, että hänen vaimonsa on kovin allerginen ja saisi vakavan allergiareaktion, jos rouva vie koiran sisälle. 

Hetken kuluttua vaalivalvoja tuli sanomaan rouvalle, että hän ei voi tuoda koiraa sisälle. Rouva hermostui ja sanoi, että onhan sinne muutkin tuoneet koiran sisälle. Joo, mutta enää koiria ei voi tuoda sisälle, vastasi vaalivalvoja. Rouva nosti kovan äläkän, että miksi juuri hänen kohdallaan tehdään näin. Tarjouduin odottamaan rouvaa ulkona hänen koiransa kanssa, kunhan pääsen äänestämästä, mutta rouva häipyi jonosta selvästi loukkaantuneena.

Olen itse allerginen usealle ruoka-aineelle, kuten maidolle, soijalle, herneille ja lisäksi koivun siitepölylle ja joillekin heinille. Kannan allergialääkettä aina mukanani. Ihmettelen vaan, miksei hyvin allerginen tee samoin ellei sitten allergiareaktio ole niin voimakas, ettei siihen auta muu kuin epipen.

Suosituin koirarotu on muuten yorkshirenterrieri. Ja tiesittekö, että täällä saa vähintään 750 euron sakon, jos poliisi huomaa, ettei koiran omistaja siivoa koiran jätöksiä kadulta pois. Enintään tuollaisesta rikollisesta toiminnasta voi saada kolmen tonnin sakon. Tällainen käytäntö pitäisi ottaa Suomessakin käyttöön!

KALVAVA KATEUS SUOMALAISTEN KESKUUDESSA

En ole lakannut ihmettelemästä, miksi jotkut suomalaiset käyttäytyvät täällä törkeästi oman maan kansalaisia kohtaan. Onko kyseessä kalvava kateus, luonteenpiirre, josta ei pääse edes ulkomailla eroon? Mekin olemme saaneet siitä osamme.

Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä libanonilaisessa ravintolassa. Ilta oli kylmä, ja ihmisiä oli vähän liikenteessä. Ravintolan ohitse käveli suomalainen mies, joka meidät nähtyään ja kuultuaan teki u-käännösen ja tuli ravintolaan sisään. Hän halusi selvästi tulla juttusille. Noin 60-vuotias mies ei ollut ihan selvinpäin, mutta eipä se meitä haitannut. Mies sanoi asuneensa täällä 30 vuotta. Siitä innostuneena kerroimme hänelle, että mekin aiomme jäädä tänne talveksi. Ajattelimme, että ehkä hän voisi antaa meille hyviä neuvoja, koska oli itse asunut täällä niin pitkään. Neuvojen sijaan hän alkoi kuitenkin saarnata, että ei tänne kannata jäädä, koska kaikki oli hänen mielestään ihan paskaa paitsi kusi. Ja espanjalaiset ovat ihan hirveitä kusettajia.

Samalla viikolla tapasimme myös toisen noin 50-vuotiaan miehen, joka sanoi meille ihan samaa: Ei kannata jäädä, ei täällä ole kaikille töitä. Sen sanottuaan mies häipyi seurastamme. 

Minusta tuollainen on hyvin outoa käytöstä. Ihan niin kuin pitäisi kysyä joltain suomalaiselta lupa, että saako tänne mini-Suomeen muuttaa vai ei. Minä kun luulin, että EU:ssa jokaisella on vapaa liikkuvuus. Mutta kaiketi tuollaiset ankeilijat voi jättää ihan omaan arvoonsa. Käyttäytyminen kertonee ehkä heikosta itsetunnosta tai muusta sen suuntaisesta. 

Olen myös todistanut kurjaa kiusantekoa yleisessä saunassa suomalaisten kesken. No tietenkin haluatte tietää, mitä siellä tapahtui. No, esimerkiksi tällainen tilanne: Saunassa, johon mahtuu 12 henkilöä, on yksi ihminen lauteilla. Häntä alkaa harmittaa sinne jätetyt laudeliinat. Osa saunojista on mennyt vilvoittelemaan tai suihkuun, mutta tarkoituksena on palata saunan lauteille. Mutta ennen kuin saunojat ehtivät palata lauteille, hän, jota ne liinat ovat harmittaneet, on viskannut ne jonnekin saunan lattialle.   

Olen minä tavannut täällä mukaviakin suomalaisia. Enemmän mukavia kuin ankeilijoita. Onneksi on niitäkin suomalaisia, jotka jakavat neuvoja ja tietojaan eivätkä pihtaa niitä kuin arvokkainta omaisuuttaan vähän siihen tyyliin, että antaa jokaisen tehdä omat virheensä, sitten jälkeenpäin voidaan naureskella, että etkös sinä nyt tuotakaan tiennyt.... Jälkiviisaus kun tuntuu olevan joillekin ihan intohimo. Sitä hirveätä naljailua näkee varsinkin joissakin suomalaisten Aurinkorannikko-facebook-ryhmissä. Totuushan kuitenkin on se, että me kaikki suomalaiset olemme ikään kuin Suomen käyntikortteja maailmalla. Ja ystävällisyys toisia ihmisiä kohtaan ei maksa mitään.

Silloin, kun asuin perheeni kanssa Sambiassa 80-luvun loppupuolella, meininki oli ihan toisenlaista suomalaisten keskuudessa. Siksi olen ollut vähän järkyttynyt tästä ankeilun, kateuden ja kyräilyn määrästä. Sambiassa suomalaisia oli kuitenkin huomattavasti vähemmän: 200-300, kun täällä asuu noin 4500 suomalaista.

Sambiassa suomalaiset tukivat ja auttoivat toisiaan, yhdessä vietettiin juhannusta, itsenäisyyspäivää ja pikkujouluja, pääsiäistä, vappua ja vaikka mitä kissanristiäisiä milloinkin keksittiin, mutta aina oli hyvä meininki ja yhteenkuuluvuuden tunne oli aistittavissa. Niin, ehkä elämä oli sellaista ennen internetiä ja facebookia. Vai oliko?  

Mutta on minulla ihan henkilökohtaisia kokemuksia suomalaisten ritarillisuudesta täällä: Vein yksi aamu pyykkejä kuivumaan parvekkeelle. Ajatuksissani tönäsin parvekkeen oven kiinni ja ennen kuin huomasinkaan ovi sanoi Naks ja se meni lukkoon. Meillä on sellainen "näppärä" parvekkeenovi, että parvekkeen puolella ei ole minkäänlaista kahvaa. Siinä sitten pohdiskelin, että mitäs nyt, täällä ollaan lukkojen takana ja mies on töissä. Kännykkä oli tietenkin sisällä. 

Seinänaapureinamme asuu suomalainen pariskunta. Ei siinä auttanut muu kuin huhuilla parvekkeelta, että olisko ketään siellä naapurissa kotona, minä jäin tänne parvekkeelle jumiin. Kauhuissani aloin laskea, kuinka monta tuntia joutuisin odottaa miestäni töistä kotiin. Onneksi naapurin setä oli kotona ja lainasi minulle puhelinta, jotta pystyin soittamaan mieheni apuun. No, siinä jo ehti sellainen pieni paniikki iskeä mielen sopukoihin, etten meinannut muistaa mieheni puhelinnumeroa. Jostain aivojen onkaloista se kuitenkin nousi esiin eikä minun tarvinnut viettää loppupäivää parvekkeella. 😉  

Ja sitten säätiedotus: Viime viikolla täällä oli parina päivänä yli 18 astetta varjossa. Lauantaista asti on ollut melkoinen myrsky. Yritin ladata tähän tänään kuvaamani videon rannasta ja isoista laineista, mutta sepä ei vaan onnistunut.

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Lumimyräkkä

Sain tiistaina 9.1.2018 parilta kaverilta viestejä Suomesta, että miten täällä nyt pärjätään lumisateen keskellä ja joko olemme käyneet hiihtämässä.

Itsekin olimme juuri tiistaiaamuna ihmetelleet Ilta-Sanomien juttua, kuvia ja videota, jossa Fuengirolan ranta oli valkoisena lumesta. Ihan piti käydä parvekkeella tarkistamassa, että onko siellä rannalla muka lunta.

Heräsin maanantaina 8.1.2018 kello yhdeksän aikaan kovaan ukkosen jyrinään. Kurkistin ikkunasta ja näin, että ulkona sataa kaatamalla ja myrskyää. Kipusin takaisin peiton alle kuuntelemaan ukkosta.

Lumi, joka peitti Carvajalin rantaa maanantaina oli itse asiassa ukkosmyrskyn rannalle ripauttama raekuuro. Carvajalin ranta sijaitsee meidän asunnolta noin kolme kilometriä itään. Mutta vuosi sitten tammikuussa täällä satoi ihan oikeaa lunta. Sitä odotellessa...

Hiihtämään täällä kyllä pääsee halutessaan. Sierra Nevadan hiihtokeskus sijaitsee kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä.

ASUNTO KUIN KELLARI

Kun suunnittelimme muuttoa tänne, haaveilin parvekkeesta, josta olisi merinäköala ja jolla nauttisin aamupalaa ihanassa auringonpaisteessa Hesarin digilehteä lukien. No, haaveeksi se jäi. Asumme Paseo Maritimo Rey de Espana -rantakadun varrella Los Bolichesin alueella. Eniten suomalaisia asuu juuri täällä Los Bolichesin sekä Los Pacosin alueilla.


 Sijainti on ihana, parvekkeelta on osittainen merinäköala ja Mijasin vuorikin näkyy, mutta teimme ihan hirvittävän virheen. Asunnon parveke ja ikkunat ovat itään päin eikä tänne paista aurinko sekuntiakaan.

Mijasin vuori lauantaina 13.1.2018.

Paseo Maritimo Rey de Espana -rantakatu.

Koska tänne ei paista aurinko, on asunto koko ajan kylmä. Vähän niin kuin kellarissa asuisi. Maksamme 78 neliöstä 700 euroa vuokraa. Asunnon todellisia kustannuksia emme vielä tiedä, sillä sähkö on täällä erittäin kallista. Joudumme pitämään ilmalämpöpumppua koko ajan päällä, ettei tänne jäädy. Sähkön lisäksi vedestä pitää maksaa erikseen.

Sähkölasku tulee kahden kuukauden välein ja vesilasku kolmen kuukauden välein. Ja kaikkihan täällä maksetaan käteisellä. Joka kuun 1.-5. päivien aikana vuokra kiikutetaan käteisenä kiinteistönvälitysfirmaan. Myöskin sähkö- ja vesilasku maksetaan käteisellä. Netin asennuksen ja kuukausimaksun pystyin maksamaan kortilla. Ja nyt samaan hengenvetoon on pakko kehua kyseisen nettifirman palvelua! Ensimmäisestä puhelinsoitosta firmalle meni vain 45 minuuttia, kun brittiläinen Simon koputti jo ovelle ja kävi asentamassa nettiyhteyden.

Tuleva sähkölasku jännittää mahan kuralle, mutta maksettava se on, oli summa mikä tahansa. Asuntoja, joihin paistaa aurinko koko päivän, ei tarvitse lämmittää ilmalämpöpumpulla koko päivää. Se on siis ihan kustannuskysymyskin.

Jo pidempään täällä asuneet suomalaiset ovat lohduttaneet, että lähes kaikki tekevät saman virheen kuin me ensimmäistä kertaa tänne muuttaessaan. Seuraavalla kerralla sitten tietää jo (jäätävästä) kokemuksesta, mihin kannattaa kiinnittää huomiota asuntoa valitessa.

Eli jos olet harkitsemassa tänne muuttoa, niin muista: Valitse asunto, jonka ikkunat ja parveke ovat etelään ja/tai länteen. Älä ikinä vuokraa/osta asuntoa, jonka ikkunat tai parveke ovat itään.

Tämä asunto oli muutenkin pommi. Joskus olisi kiva muuttaa asuntoon, jota ei tarvitsisi siivota ja kuurata lattiasta kattoon. Ehkä kerran elämässäni olen saanut kokea sellaisenkin elämyksen. Mutta kyseessä ei todellakaan ollut tämä asunto. Siivosin neljä päivää! Yksi peitoista ja suurin osa petivaatteista olivat veressä edellisen asukkaan jäljiltä, yksi vierashuoneen sängyistä oli rikki, meinasin oksentaa, kun imuroin sohvatyynyjen alusia, kaikki astiat piti pestä, koska ne olivat niin rasvassa, uuni oli ihan karseassa kunnossa, ja moppi käyttökelvoton lattioiden pesun jälkeen. Eilen jäin jumiin kylppäriin, koska oven lukko on sökönä. Kaipaan omaa jenkkisänkyäni suunnattomasti. Sängyt ovat täällä ihan kamalan kovia.

Villasukat ovat ihan ehdottomat, koska laattalattiat hohkaavat teräksistä kylmyyttä. Onneksi pakkasin useammat mukaan. Olen sen luokan villasukkafriikki, että olen pakannut villasukat mukaan myös Thaimaahan, mutta en muista, että olisin koskaan joutunut käyttämään niitä siellä.

Sisällä asunnossa tarkenee hyvin, kun on fleece-vaatteet päällä. Ne minä pakkasin matkalaukkuun ensimmäisenä tarkistettuani talvikuukausien keskilämpötilan täällä. Niin, että en minä pelkkiä kesähepeniä tänne pakannut. Paikallisethan kulkevat untuva- ja toppatakeissa ja pipot päässä.

SÄHKÖN TUOTTAMINEN AURINGOLLA KIELLETTY

Olen ihmetellyt, miksei täällä näy aurinkopaneeleja. Pilvettömiä päiviä on kuitenkin keskimäärin noin 320 vuodessa. Minulle on kerrottu, että Espanjassa sähkön tuottaminen aurinkopaneeleilla on lailla kielletty. Ja se johtuu siitä, että Espanjan valtiolla on monopoliasema sähkömarkkinoilla. Money talks! Minusta se on järkyttävää. Vettä saa lämmittää aurinkopaneeleilla.

Tällä viikolla on satanut useina päivinä. Minäkin kävin keskiviikkona lämmittelemässä Centro Finlandian saunassa. Yleiset saunavuorot ovat keskiviikkoisin ja lauantaisin. Saunamaksu on 7 euroa/2 tuntia.

Hyvä, että on satanut. Joulun tienoilla puhuttiin jo veden säännöstelystä. Se tarkoittaisi sitä, että vesi katkaistaisiin kello 22-08 väliseksi ajaksi. Toivon, että en joudu sitä täällä kokemaan. Silloin voisi tämän prinsessan patjan alla olla ihan liikaa herneitä! 😜

Tosin viikon puolivälissä patjani alle ilmestyi herne eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Hyttysten inisevien hyökkäysten pitäessä hereillä mietin, että on siinä Suomen talvessa jotain hyvää: ei ole hyttysiä ainakaan puoleen vuoteen. Ennen tänne lähtöä sanoinkin parhaalle ystävälleni Elinalle, että joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle.

Kävimme ostamassa paikallisesta supermarketista sähköisen hyttysten karkottajan. Hyvin se on toiminut. Nyt ei ole hyttyset kiusanneet pariin yöhön.

RUISLEIPÄÄ MUMMOLASTA 

Jotta tämä vuorotteluvapaa ei nyt menisi ihan vaan sohvaperunailuksi, ilmoittauduin Sofiaopiston espanjan tunneille. Ei ollut ihan halpaa lystiä sekään: 24 tuntia maksaa 84 euroa. Ihan vaan vertailun vuoksi: Helsingin työväenopistossa saman pituisista opinnoista veloitetaan 35 euroa.

Täällä reumarannikolla ei tarvitsisi kommunikoida paikallisten kanssa ollenkaan, jos niin haluaisi. Sen verran hyvät suomenkieliset palvelut täältä löytyy: runsaasti suomalaisia ravintoloita ja baareja, ainakin kolme skandinaavista kauppaa,  suomalainen koulu, useampi parturikampaamo, hierojia, lääkäreitä, törmäsin myöskin apteekissa suomalaisiin farmaseutteihin, ainakin yhdessä pankissa on suomalaisia töissä, suomalaisia lehtiäkin ilmestyy 3 kappaletta: Olé, Se ja Fuengirola.fi. Tällä viikolla ilmestyneessä  Fuengirola.fi-lehdessä olikin juttua vuokrien noususta eli tein ihan oikeita havaintoja joulukuussa. Niin ja suomalaisia kiinteistönvälittäjiä on runsaasti.

Kävin myös tällä viikolla ostamassa ruisleipää Leipomo Mummolasta.

Seuraavassa blogikirjoituksessa voisin kertoa ihanista ei-suomalaisista ravintoloista. Eräänkin sellaisen katosta roikkuu 5000 golfmailaa.

Joulu loppui täälläkin ja arki palasi.

Joulukuusi purettiin aukiolla osiin

 ja kuljetettiin pois.

Vuorotteluvapaa Fuengirolassa

Tänään 8. tammikuuta on kulunut kuukausi ja neljä päivää siitä, kun jäin vuorotteluvapaalle. Koska vuorotteluvapaakorvaukseni on niin pieni (reilusti alle tonnin kuukaudessa) ettei sillä pärjää Suomessa, päätimme mieheni kanssa muuttaa Fuengirolaan Espanjaan. Mieheni tekee täällä töitä, ja minä lomailen, laiskottelen ja mietin, mitä kivaa sitä vielä voisi tehdä tulevaisuudessa.

Viimeiset kaksi ja puoli vuotta tienasin elantoa päiväkodissa lastenhoitajana ja keräsin puuttuvia vuosia vuorotteluvapaata varten. Sielultani olen kirjoittaja. Työskentelin Otavamediassa vuosina 2000-2012 toimituksen sihteerinä, toimittajana ja toimitussihteerinä.

Minä vihaan lunta ja pakkasta. Olen haaveillut lähteväni talvea karkuun vuodesta 1988 lähtien, jolloin muutin perheeni kanssa Sambiasta takaisin Suomeen. Mutta yllätys, yllätys - talvi se on täälläkin! 😉

Marraskuussa 2017 kuitenkin vuokrasimme Suomesta varaston tavaroillemme, irtisanoimme asuntomme ja tilasimme pelkät menoliput tänne Fuengirolaan. Olihan se jäätävää yrittää pakata koko elämäänsä, jota on jo yli 40 vuotta, kahteen matkalaukkuun!

Olimme varanneet huoneen hotelli Pyristä puoleksitoista viikoksi. Ajattelimme, että tuo puolitoista viikkoa riittäisi asunnon löytämiseen. No niinhän sitä voisi luulla! 😅 Asunto oli kuitenkin kiven alla, koska valitsimme väärän ajankohdan tulla tänne.

Saavuimme tänne Fuengirolaan 4. päivä joulukuuta yhden aikaan aaamuyöstä. Lämpötila oli muutaman asteen korkeampi kuin Helsingissä, 5 astetta. Kun astuimme taksista ulos, ensimmäinen vastaantulija oli hirveässä humalassa pullon kanssa heilunut suomalainen mies. 😆

Huoneessa purskahdin melkein itkuun tajutessani, ettei siellä ollut peittoja ollenkaan. Kivikovassa sängyssä oli kaksi lakanaa päällekkäin peittona ja kaapissa jotain koinsyömiä vilttejä. Ensimmäinen ostokseni täällä olikin lämpöinen torkkupeitto, jonka ostin paikallisesta cittarista Myramarin ostarilta.

VÄÄRÄ AJANKOHTA

Joulukuu on kylmin vuodenaika aurinkorannikolla. Ja nyt näyttää siltä, että tammikuusta tulee vielä kylmempi. Asunnoissa ei ole keskuslämmitystä ja laattalattiat suorastaan hohkaavat kylmää. Meidän asunnossa on onneksi ilmalämpöpumppu, joka pitää asunnon lämmön 17-20 asteen tuntumassa.

Kun Suomessa lämmitellään talvella sisällä, menemme me täällä aurinkorannikolla lämmittelemään ulos. 😄

Syksyllä, ennen tänne Fuengirolaan lähtöä katselimme asuntojen vuokrahintoja. Tuntui ihan uskomattomalta, että esimerkiksi kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta sisältävän asunnon vuokra oli noin 500 euroa kuukaudessa  + vesi ja sähkö.  Ja niinhän se olikin liian hyvää ollakseen totta. Sellaisia ei enää ollut tarjolla joulukuussa. Joulukuussa vuokrahinnat kohosivat sitä enemmän mitä lähemmäs joulua päästiin. Tulijoita Suomesta on kuulemma paljon. Se näkyy myös vuokrien hinnoissa.

Näin jälkeenpäin mietin, olisiko sittenkin pitänyt varata asunto jo Suomessa ollessa, mutta toisaalta, kuvat valehtelevat, kuten huomasimme käydessämme katsomassa kolmea asuntoa. Lisäksi olin lukenut lehdistä asuntohuijauksista.

Etsimme asuntoa mm. Centro asuntojen, Kesäkadun, Tupasin, Fotocasan ja Idealistan sivuilta. Liityin kaikkiin Fuengirolassa asuvien suomalaisten facebook-sivuistoihin, joista sain hyviä neuvoja ja jopa asuntotarjouksia, mutta ne olivat harmi kyllä liian kalliita meidän budjetille.

Joulu lähestyi eikä meillä ollut edelleenkään asuntoa. Mieli oli muutenkin apea, koska tajusin olevani koditon! Epätoivoisina menimme yksi päivä kurkkimaan Centro Asuntojen toimistoon, josko he voisivat auttaa. Centro Finlandia on suomalainen palvelukeskus Fuengirolassa. Centrossa on mm. sauna, suomalainen kauppa, ravintola ja kiinteistövälityskeskus.

Centron kiinteistövälittäjä Ricardo osoittautui tehokkaaksi, ja vihdoin 18. päivä muutimme matkalaukkujen kanssa asuntoon, joka osoittautui melko pommiksi.

Paseo Maritimo rey de Espana -rantakatu.

Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!