Vuorotteluvapaa Fuengirolassa: Presidentinvaalit

Meillä suomalaisilla täällä Fuengirolassa oli eilen sunnuntaina 28.1.2018 yhtä jännittävä ilta kuin siellä kotimaassakin. Ennakkoäänestys oli vilkasta, Se-lehden mukaan äänestäjiä oli yli 40 prosenttia enemmän kuin viime presidentinvaaleissa. Ennakkoäänestyspaikkoja oli täällä Espanjassa kymmenen, ja äänestämässä kävi yhteensä 10 351 suomalaista. Täällä Fuengirolassa äänestettiin reippaasti - 4382 suomalaista kävi antamassa äänensä.

Vaalivalvojaisia järjestettiin ainakin kolmessa suomalaisravintolassa. Minä jäin kotiin seuraamaan vaalitulosta netistä, koska täällä on ollut lauantaista asti kova myrsky enkä uskaltanut lähteä ulos, sillä pelkäsin lentäväni kuin Maija Poppanen tuulen mukana takaisin Suomeen! 😄

Sen olen nyt tällä reissulla huomannut, että kun samassa paikassa on paljon suomalaisia, niin eihän siitä ilman riitaa selvitä. Kävin itse äänestämässä heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä eli 17. tammikuuta. Siitä tulikin mieleen, että edellisisissä pressanvaaleissa äänestin Thaimaassa.

Menin ennakkoäänestyspaikalle uuteen seurakuntakotiin puolenpäivän maissa. Ajattelin, että kiireisimmät ovat ehtineet jo alta pois, mutta saapuessani paikalle äänestysjono oli ainakin 15 metriä pitkä. Jonotin puolisen tuntia. No, siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka ja mitä. 

Tääĺlä on paljon koiria, ja koirat kulkevat omistajiensa mukana kaikkialle: parturiin, kahvilaan, ravintolaan jne. Takanani jonossa seisoi tyylikäs rouva, jolla oli mäyräkoira. Eräs mies kävi kysymässä mäyräkoiran omistajalta, aikoiko hän ottaa koiran sisälle mukaan. Toki, rouva vastasi, muutkin ovat ottaneet koiran sisälle mukaan. Sisältä äänestämästä oli tullut jo ainakin kolme koiraa omistajiensa kanssa. Mies selitti, että hänen vaimonsa on kovin allerginen ja saisi vakavan allergiareaktion, jos rouva vie koiran sisälle. 

Hetken kuluttua vaalivalvoja tuli sanomaan rouvalle, että hän ei voi tuoda koiraa sisälle. Rouva hermostui ja sanoi, että onhan sinne muutkin tuoneet koiran sisälle. Joo, mutta enää koiria ei voi tuoda sisälle, vastasi vaalivalvoja. Rouva nosti kovan äläkän, että miksi juuri hänen kohdallaan tehdään näin. Tarjouduin odottamaan rouvaa ulkona hänen koiransa kanssa, kunhan pääsen äänestämästä, mutta rouva häipyi jonosta selvästi loukkaantuneena.

Olen itse allerginen usealle ruoka-aineelle, kuten maidolle, soijalle, herneille ja lisäksi koivun siitepölylle ja joillekin heinille. Kannan allergialääkettä aina mukanani. Ihmettelen vaan, miksei hyvin allerginen tee samoin ellei sitten allergiareaktio ole niin voimakas, ettei siihen auta muu kuin epipen.

Suosituin koirarotu on muuten yorkshirenterrieri. Ja tiesittekö, että täällä saa vähintään 750 euron sakon, jos poliisi huomaa, ettei koiran omistaja siivoa koiran jätöksiä kadulta pois. Enintään tuollaisesta rikollisesta toiminnasta voi saada kolmen tonnin sakon. Tällainen käytäntö pitäisi ottaa Suomessakin käyttöön!

KALVAVA KATEUS SUOMALAISTEN KESKUUDESSA

En ole lakannut ihmettelemästä, miksi jotkut suomalaiset käyttäytyvät täällä törkeästi oman maan kansalaisia kohtaan. Onko kyseessä kalvava kateus, luonteenpiirre, josta ei pääse edes ulkomailla eroon? Mekin olemme saaneet siitä osamme.

Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä libanonilaisessa ravintolassa. Ilta oli kylmä, ja ihmisiä oli vähän liikenteessä. Ravintolan ohitse käveli suomalainen mies, joka meidät nähtyään ja kuultuaan teki u-käännösen ja tuli ravintolaan sisään. Hän halusi selvästi tulla juttusille. Noin 60-vuotias mies ei ollut ihan selvinpäin, mutta eipä se meitä haitannut. Mies sanoi asuneensa täällä 30 vuotta. Siitä innostuneena kerroimme hänelle, että mekin aiomme jäädä tänne talveksi. Ajattelimme, että ehkä hän voisi antaa meille hyviä neuvoja, koska oli itse asunut täällä niin pitkään. Neuvojen sijaan hän alkoi kuitenkin saarnata, että ei tänne kannata jäädä, koska kaikki oli hänen mielestään ihan paskaa paitsi kusi. Ja espanjalaiset ovat ihan hirveitä kusettajia.

Samalla viikolla tapasimme myös toisen noin 50-vuotiaan miehen, joka sanoi meille ihan samaa: Ei kannata jäädä, ei täällä ole kaikille töitä. Sen sanottuaan mies häipyi seurastamme. 

Minusta tuollainen on hyvin outoa käytöstä. Ihan niin kuin pitäisi kysyä joltain suomalaiselta lupa, että saako tänne mini-Suomeen muuttaa vai ei. Minä kun luulin, että EU:ssa jokaisella on vapaa liikkuvuus. Mutta kaiketi tuollaiset ankeilijat voi jättää ihan omaan arvoonsa. Käyttäytyminen kertonee ehkä heikosta itsetunnosta tai muusta sen suuntaisesta. 

Olen myös todistanut kurjaa kiusantekoa yleisessä saunassa suomalaisten kesken. No tietenkin haluatte tietää, mitä siellä tapahtui. No, esimerkiksi tällainen tilanne: Saunassa, johon mahtuu 12 henkilöä, on yksi ihminen lauteilla. Häntä alkaa harmittaa sinne jätetyt laudeliinat. Osa saunojista on mennyt vilvoittelemaan tai suihkuun, mutta tarkoituksena on palata saunan lauteille. Mutta ennen kuin saunojat ehtivät palata lauteille, hän, jota ne liinat ovat harmittaneet, on viskannut ne jonnekin saunan lattialle.   

Olen minä tavannut täällä mukaviakin suomalaisia. Enemmän mukavia kuin ankeilijoita. Onneksi on niitäkin suomalaisia, jotka jakavat neuvoja ja tietojaan eivätkä pihtaa niitä kuin arvokkainta omaisuuttaan vähän siihen tyyliin, että antaa jokaisen tehdä omat virheensä, sitten jälkeenpäin voidaan naureskella, että etkös sinä nyt tuotakaan tiennyt.... Jälkiviisaus kun tuntuu olevan joillekin ihan intohimo. Sitä hirveätä naljailua näkee varsinkin joissakin suomalaisten Aurinkorannikko-facebook-ryhmissä. Totuushan kuitenkin on se, että me kaikki suomalaiset olemme ikään kuin Suomen käyntikortteja maailmalla. Ja ystävällisyys toisia ihmisiä kohtaan ei maksa mitään.

Silloin, kun asuin perheeni kanssa Sambiassa 80-luvun loppupuolella, meininki oli ihan toisenlaista suomalaisten keskuudessa. Siksi olen ollut vähän järkyttynyt tästä ankeilun, kateuden ja kyräilyn määrästä. Sambiassa suomalaisia oli kuitenkin huomattavasti vähemmän: 200-300, kun täällä asuu noin 4500 suomalaista.

Sambiassa suomalaiset tukivat ja auttoivat toisiaan, yhdessä vietettiin juhannusta, itsenäisyyspäivää ja pikkujouluja, pääsiäistä, vappua ja vaikka mitä kissanristiäisiä milloinkin keksittiin, mutta aina oli hyvä meininki ja yhteenkuuluvuuden tunne oli aistittavissa. Niin, ehkä elämä oli sellaista ennen internetiä ja facebookia. Vai oliko?  

Mutta on minulla ihan henkilökohtaisia kokemuksia suomalaisten ritarillisuudesta täällä: Vein yksi aamu pyykkejä kuivumaan parvekkeelle. Ajatuksissani tönäsin parvekkeen oven kiinni ja ennen kuin huomasinkaan ovi sanoi Naks ja se meni lukkoon. Meillä on sellainen "näppärä" parvekkeenovi, että parvekkeen puolella ei ole minkäänlaista kahvaa. Siinä sitten pohdiskelin, että mitäs nyt, täällä ollaan lukkojen takana ja mies on töissä. Kännykkä oli tietenkin sisällä. 

Seinänaapureinamme asuu suomalainen pariskunta. Ei siinä auttanut muu kuin huhuilla parvekkeelta, että olisko ketään siellä naapurissa kotona, minä jäin tänne parvekkeelle jumiin. Kauhuissani aloin laskea, kuinka monta tuntia joutuisin odottaa miestäni töistä kotiin. Onneksi naapurin setä oli kotona ja lainasi minulle puhelinta, jotta pystyin soittamaan mieheni apuun. No, siinä jo ehti sellainen pieni paniikki iskeä mielen sopukoihin, etten meinannut muistaa mieheni puhelinnumeroa. Jostain aivojen onkaloista se kuitenkin nousi esiin eikä minun tarvinnut viettää loppupäivää parvekkeella. 😉  

Ja sitten säätiedotus: Viime viikolla täällä oli parina päivänä yli 18 astetta varjossa. Lauantaista asti on ollut melkoinen myrsky. Yritin ladata tähän tänään kuvaamani videon rannasta ja isoista laineista, mutta sepä ei vaan onnistunut.