Vuorotteluvapaa Fuengirolassa

Tänään 8. tammikuuta on kulunut kuukausi ja neljä päivää siitä, kun jäin vuorotteluvapaalle. Koska vuorotteluvapaakorvaukseni on niin pieni (reilusti alle tonnin kuukaudessa) ettei sillä pärjää Suomessa, päätimme mieheni kanssa muuttaa Fuengirolaan Espanjaan. Mieheni tekee täällä töitä, ja minä lomailen, laiskottelen ja mietin, mitä kivaa sitä vielä voisi tehdä tulevaisuudessa.

Viimeiset kaksi ja puoli vuotta tienasin elantoa päiväkodissa lastenhoitajana ja keräsin puuttuvia vuosia vuorotteluvapaata varten. Sielultani olen kirjoittaja. Työskentelin Otavamediassa vuosina 2000-2012 toimituksen sihteerinä, toimittajana ja toimitussihteerinä.

Minä vihaan lunta ja pakkasta. Olen haaveillut lähteväni talvea karkuun vuodesta 1988 lähtien, jolloin muutin perheeni kanssa Sambiasta takaisin Suomeen. Mutta yllätys, yllätys - talvi se on täälläkin! 😉

Marraskuussa 2017 kuitenkin vuokrasimme Suomesta varaston tavaroillemme, irtisanoimme asuntomme ja tilasimme pelkät menoliput tänne Fuengirolaan. Olihan se jäätävää yrittää pakata koko elämäänsä, jota on jo yli 40 vuotta, kahteen matkalaukkuun!

Olimme varanneet huoneen hotelli Pyristä puoleksitoista viikoksi. Ajattelimme, että tuo puolitoista viikkoa riittäisi asunnon löytämiseen. No niinhän sitä voisi luulla! 😅 Asunto oli kuitenkin kiven alla, koska valitsimme väärän ajankohdan tulla tänne.

Saavuimme tänne Fuengirolaan 4. päivä joulukuuta yhden aikaan aaamuyöstä. Lämpötila oli muutaman asteen korkeampi kuin Helsingissä, 5 astetta. Kun astuimme taksista ulos, ensimmäinen vastaantulija oli hirveässä humalassa pullon kanssa heilunut suomalainen mies. 😆

Huoneessa purskahdin melkein itkuun tajutessani, ettei siellä ollut peittoja ollenkaan. Kivikovassa sängyssä oli kaksi lakanaa päällekkäin peittona ja kaapissa jotain koinsyömiä vilttejä. Ensimmäinen ostokseni täällä olikin lämpöinen torkkupeitto, jonka ostin paikallisesta cittarista Myramarin ostarilta.

VÄÄRÄ AJANKOHTA

Joulukuu on kylmin vuodenaika aurinkorannikolla. Ja nyt näyttää siltä, että tammikuusta tulee vielä kylmempi. Asunnoissa ei ole keskuslämmitystä ja laattalattiat suorastaan hohkaavat kylmää. Meidän asunnossa on onneksi ilmalämpöpumppu, joka pitää asunnon lämmön 17-20 asteen tuntumassa.

Kun Suomessa lämmitellään talvella sisällä, menemme me täällä aurinkorannikolla lämmittelemään ulos. 😄

Syksyllä, ennen tänne Fuengirolaan lähtöä katselimme asuntojen vuokrahintoja. Tuntui ihan uskomattomalta, että esimerkiksi kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta sisältävän asunnon vuokra oli noin 500 euroa kuukaudessa  + vesi ja sähkö.  Ja niinhän se olikin liian hyvää ollakseen totta. Sellaisia ei enää ollut tarjolla joulukuussa. Joulukuussa vuokrahinnat kohosivat sitä enemmän mitä lähemmäs joulua päästiin. Tulijoita Suomesta on kuulemma paljon. Se näkyy myös vuokrien hinnoissa.

Näin jälkeenpäin mietin, olisiko sittenkin pitänyt varata asunto jo Suomessa ollessa, mutta toisaalta, kuvat valehtelevat, kuten huomasimme käydessämme katsomassa kolmea asuntoa. Lisäksi olin lukenut lehdistä asuntohuijauksista.

Etsimme asuntoa mm. Centro asuntojen, Kesäkadun, Tupasin, Fotocasan ja Idealistan sivuilta. Liityin kaikkiin Fuengirolassa asuvien suomalaisten facebook-sivuistoihin, joista sain hyviä neuvoja ja jopa asuntotarjouksia, mutta ne olivat harmi kyllä liian kalliita meidän budjetille.

Joulu lähestyi eikä meillä ollut edelleenkään asuntoa. Mieli oli muutenkin apea, koska tajusin olevani koditon! Epätoivoisina menimme yksi päivä kurkkimaan Centro Asuntojen toimistoon, josko he voisivat auttaa. Centro Finlandia on suomalainen palvelukeskus Fuengirolassa. Centrossa on mm. sauna, suomalainen kauppa, ravintola ja kiinteistövälityskeskus.

Centron kiinteistövälittäjä Ricardo osoittautui tehokkaaksi, ja vihdoin 18. päivä muutimme matkalaukkujen kanssa asuntoon, joka osoittautui melko pommiksi.

Paseo Maritimo rey de Espana -rantakatu.

Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!